Opel Manta-A 70-75

Opel Mantan aika tulla estraadille oli syyskuussa 1970. Manta oli vastaus perhesporttiosastolla muiden valmistajien aiemmin. mm Ford Capri tekemiin malleihin, ja vastaanotto autolle olikin erittäin suotuisa. Mantan tarkoittaa paholaisrauskua, sulavanmuotoista ja liikkeistä kalaa ja mantaa voidaan todellakin tällaisena pitää. Alkuvuosien mantoista tuollainen rauskun merkki löyti etulokasuojista, ilman mitään muuta mallimerkintöjä. Suoritus/varustetasosta löytyivät tiedot takaluukusta.

GT oli edelleen tuotannossa, mutta kaksipaikkaisena se ei kyennyt kilpailemaan perhesarjassa. Auto on mielestäni vielä tänäkin päivänä sulavalinjaisen näköinen pyöreinen tuplavaloineen ja luonnossa katsottuna keulan kulma tekee siitä erittäin häijyn näköisen. Ajo-ominaisuuksia voidaan pitää tuonaikaisen mittapuun mukaan erittäin hyvinä, ja eipä tuolla tarvitse tänäänkään ajonautintoa moittia. Kylkilinjan malli on erittäin onnistunut, etten sanoisi maahtava…Takaa löytyvät neljät pyöreät takavalot, ja koko ilme on kuin GT mallista, tosin Gt:ssähän ei ole avattavaa takaluukkua. Ainoana miinuksena itse sanoisin ärsyttävän tankkausasennon, tankki ja sen täyttöaukko kun sijaitsee todella matalalla. Mielenkiintoista on myös se, että Opel esitteli mantan ennen samalle pohjalle perustuvaa perheautoa Asconaa. Suunnittelun lähtökohtana lienee ollutkin tehdä sportti ja vastata muiden autovalmistajien haasteeseen, kilpailutoimintaa unohtamatta. Asconan ja mantan ilmanvastuksissa huomaa heti eroja niin, kiihtyvyydessä, huipuissa, kuin erilaisissa suhinoissakin kun molemmilla käy vuoronperään pöryyttelemässä, mutta ajettavuus on samanlainen. Samoin kuin olemus sisältäkin.

Vuosien 70-72 aikana ikkunoiden välillä ei ole minkäänlaista tolppaa, ja kun etuovet ovat ilman karmeja se on ikään kuin Hardtop malli, tosin takalasia ei saa laskettua alas. Sivulle sen voi kuitenkin aukaista. (paitsi perusmallissa) -73 tuo tolppa kuitenkin autoon ilmestyi, ja mm. turvavyöt kiinnitettiin siihen, aiemman takaoviverhouksessa sijaitsevan paikan jälkeen. Liekkö ollut jonkinlaista treenausta myöhemmänmallin B-mantan "turvakaarten" rakentelua varten…Huippumalleista, tai optiona tiettyihin malleihin sai mm. pyöränkaarilistoituksen, samoin kuin helmaan sai listat, ja puskureihin erilliset pystykävyt, varustettuna kromeilla ja pelkällä kumilla.

Sisusta oli yleensä musta, penkkejä lattiamattoja, kojetaulua, keskikonsolia ym. myöden. Myöhemmin tulleiden Berlina mallien myötä verhoilun pystyi tilaamaan myös korinvärisenä, vinyylikattoa unohtamatta. Myös ovipahvit tietysti värjätyissä sisustuksissa olivat samaan tyyliin tehtyjä, lisättynä puukuvioimitaatiolla ovissa. 

Mittarit ovat kaikki kaksipuolaisen ratin takana olevassa suunnikkaan mallisessa puujäljitelmällä kevennetyssä mittaristossa, kaikki katkaisijat samassa rykelmässä siististi sormenpäiden ulottuvilla. (perusmallissa ei puujäljitelmää) Auto on viisipaikkainen, lukuunottamatta? SR malleja joissa takapenkin keskellä on eräänlainen nostettu 20 cm leveä patti. (Ko.pattia on muissakin malleissa, mutta suomessa on rekisterissä SR varusteltuja mantoja jossa henkilöluvuksi on merkattu 4)  Mukavaa takana ei kyllä ole, ainakaan kolmestaan…(puhumattakaan jos autoon on asennettu melko lyhyiden penkkien tilalle esim. uudemman mallin Recarot…)

Mantaa oli aluksi saatavana kolmena versiona. Perusmallista (S) ei juuri mukavuuksia löytynyt, mutta Luxus mallista (L) löytyi avattava hanskalokero, (ei ole tullut mallia vastaan jossa ei olisi kantta..?)tupakansytytin , myös takasivulasit olivat avattavat, tavaratilan valo, konehuoneen valo, erilaisen keskikonsolin ja kromatun pakoputken pään, tuhkakupit takana jne. SR malli (tai SR on lisävarustepaketti) sisälsi em. lisäksi pidemmän ja hienomman keskikonsolin, (oli myös joissain L malleissa, ja malli muuttui 73½-74) tupakantytyttimen, kierroskukumittarin, kolme keskikonsolin päällä sijaitsevaa lisämittaria,

(öljynpaine, kello, amppeeri) kaksi kromattua pakoputken päätä, erilaisen maalauksen, mustan konepellin ja mustat raidat kyljessä. (Tietyissä lähteissä on näkynyt alkuperäisiä myös ilman raitoja, en tiedä saiko ne ruksattua pois varustelistalta..) Lisäksi puskureiden pystykävyt kromeineen kuului asiaan, optiona saattoi tilata mustan vinyylikaton, sumuvalot (yleensä oli SR paketissa..) Mittaristosta oli valaistu kaikki lämmönsäätövivuston merkit, kuten myös katkaisijoidenkin merkit, sumareita ja takalasinlämmittimen nappuloita lukuunottamatta. Kromilistat kaariin ja helmoihin ym. pientä. Optiona oli myös tilattavissa 1,9S konetta p i e n e m p i 16 S moottori. (Siis SR paketti oli yleensä 1,9 S koneella.) Rengaskoko oli 185/70 SR13, vakion 165/13 sijaan. Vannekokoja oli kaksi, 13" - 5 ja 5,5 tuumaa leveinä.

SR paketin historia ei kaukaa tarvitse hakea, siitä oltiin tekemässä Rallye Kadetin manttelinperijää..mustan konepeltimaalauksen taika muuten piilee siinä ettei se heijasta ajossa auringonvaloa kuljettajan silmiin..

Moottorivaihtoehtoja oli kaksi, 1600, kahdella eri versiolla, 68 (1,6N)ja 80hv (1,6S) sekä 1900, 90hv (1,9S) versiona. 1972 sai ilmeisesti saksan verotuksen takia myös 1,2 mallia. Samasta syystä lienee GT:täkin sai aikanaan 1,1 koneella, tosin nykyään malli on harvinainen sillä GT 1,1 autoja ei valmistettu kuin n.3700 kpl ja 1,2 mantaakaan ei lienee lähes koko 500 000kpl valmistusmääristä ole montaa prosenttia. Alustaa oli hieman muutettu Kadettiin ja GT:hen verrattuna. Edestä löytyi kahdet kolmiotukivarret, kierrejouset, ja poikittainen hammastanko-ohjaus vikkelämmällä välityksellä (Isolla ratilla on se edelleenkin hieman hidas.)

Taka-akseli samaa perua kuin kadetissa, kierrejousin varustettu kahdella pitkittäisellä tukivarrella ja panhardtangolla oleva banjotyyppinen perä, jossa kardaniputki on nivelöity pohjaan estäen akselia kiertymästä ja pitäen raidevälin vakiona. Jarruina levyt edessä ja 9" rummut takana, jarrutehostin. etulevyt kahdella männällä, kiinteällä satulalla jotka olivat jopa paremmat kuin nykyiset uivat heebelit.

Vaihteistona joko nelivaihteinen synkronoitu laatikko, tai kolmivaihteinen automaatti. Perävälityksiä kolme, 3.89, 3.67, 3.44 (myös 3,70 esiintyy.) Speciaalimalleissa oli 3,18 joka lienee napattu Olympian 1700 ja 1900 malleista. 1200 mallissa oli pienempi vaihteisto, ja perä, samoin kuin takajarrut 200mm, mutta etujarrut sentään samat kuin 1,9S mallissa.

1972 esiteltiin sitten Berlina malli, jossa siis vaihtoehtoisesti korinvärinen sisustus, ja listalta pystyi myös ruksaamaan korinvärisen vinyylikaton. Auto oli erittäin ylellinen ja värivaihtoehtoja oli ruskea, tummansininen ja punertava. Muutoin varustus oli kuin SR malleista kierroslukumittareine ja sport ratteineen. Berlinettaa ennen Irmscherkin oli kerinnyt rakennella mantasta hieman nopeampaa versiota, 1960cc kahdella sivuimuweberillä, Recaron jakkaroilla, jäähdytetyillä jarruilla ja alumiinvanteilla. Yksilöt tuottivat 122hp, huiput olivat 188km/h ja kulutuskin korkeahko 18L sataselle..

Mantan moottorivalikoima olisi saattanut ulottua korkeammallekkin, mutta opelin jo 1970 suunnittelemasta 2,5S 130hv koneella varustetusta, commodoresta napatulla tekniikalla tehdyistä prototyypeistä ei kuitenkaan koskaan tullut tuotantomalleja. Trans Europ Engineering sensijaan rakensi mallista TE2800 version, joka ei siis ollut mikään tuotantomalli, kuten ei myöskään Mike Mayn rakentama Turboversiokaan. TE2800 oli suoraan varustukseltaan kuin SR, mutta siis kuusisylinterisellä koneella. Muitakin pajoja rakesi mantoja mm.Broadspeed, Ottershaw ja tämä jo mainittu May. Näiden rakentelemat turbolaitteet lienee noita tunnetuimpia.

Saksasta löytyy edelleenkin pajoja jotka tekevät malliin avosarjoja, ja joskus noita joissain kuvissa on nähtykin. Opeli keskittyikin enemmän ruiskuversion tekemiseen ja kehittelemiseen, ja 1974 esiteltiinkin siiten Manta GT/E. Auto oli varustettu 19E moottorilla, Boschin L-jetronic ruiskutuslaitteilla ja tuotti 105hv tehot. Varusteet autoon otettiin suoraan SR mallista. Ulkoasua muuttiin huomiota herättävämmällä raidoituksella, joka olikin SR paketin raidoitusta paljon leveämpi. Mantankin kilpailukausi oli menestyksekäs. Myös Suomeen rakennettiin aikanaan ralliin ja radalle muutamia mantoja, mm. ensimmäinen Suomeen tuotu manta tyyppikatsastuksen jälkeen muutettiin uutena kilpa-autoksi.

Mantan valmistus ulottui vuoteen 1975 jonka jälkeen tittelin peri uusi B-manta. Malli joka kestikin sitten aina vuoteen 1988...

Manta tänään. Ihmisten suuren suosion saavuttanut manta on jo yli 30 vuotias, mutta sen arvostus ei ole "piireissä" yhtään laskenut. Autoja liikkuu teillämme yllättävän paljon, johtuen varmaankin mm.siitä että varaosienkaan saatavuus ei ole heikentänyt mallien kunnossapitoa. Tekniikkaa on yllin kyllin, ainoastaan pelti ja sisustanosien sekä joidenkin koristeosien hankinnassa on nykyään vaikeuksia. Peltiosia toki saa mm. lokasuojia, pyöränkaaria sekä vaikkapa tunkin etummaiset tuet, mutta niin sopivuus on useasti luokkaa tee uusi. Esimerkkinä hollannista on saatavana autoon lokasuojia, ja jokainen on erilainen. Pahimmillaan heittoa saattaa olla useita senttejä, jolloin suojan korjaaminen tulee toiseksi vaihtoehdoksi mikäli alkuperinen ei ole kovin paha. Kyselemällä etukäteen eri valmistajien mahdollisista kauneusvirheistä, säästyy satojen markkojen turhauttavilta investoinneilta.

Mantoja on myös useasti muunneltu. Osa on todella tyylikkäästi rakenneltuja laitteita, mutta valitettavasti useasti autoa on pilattu uskomattomilla virityksillä joita ei haluaisi edes nähdä. Jopa upeakuntoisista, lähes virheettömistä autoista olen nähnyt levikehirvityksiä rakennettavan, vaikka pörssistä varmasti muutaman tonnin rakentelukohteita löytyisi. Harvinaisempina "malleina" SR säilyttänee statusta, samoin kuin GT/E jota ei ilmeisesti suomeen tuotu, on taattua harrastajan kamaa. Museorekisterissä oleviakin löytyy, ja tulevaisuudessa varmaan vielä lisääkin.

Tänä päivänä mantoja on rekisterissä Suomessa n.240kpl. (2001/2002)

Manta A	Miljoona mantaa on rullannut ulos tehtaalta	Ei mikään turha spoileri, painoi keulaa yli 160km/h nopeuksissa n.40kg voimalla maahan

(* SR sisälsi yleensä suomeen tuoduissa malleissa lukkoperän)

Lähteet. Das Grosse Opel Manta Buch, Auto und Motor Sport, GM-kirjallisuus (1970-75) Internet,  Jukka K,  ja omat ja kaverien Mantat. 

T: Jyrki S

Paluu