index

	Suorituskyvyn noustessa, nokkien tai kannen tai välitysten muuttaminen, kaasuttimien vaihtaminen isompiin tai ruiskujen asentaminen, tuo mukanaan muutakin muutoksen aihetta kuin moottorin osien vaihtoa. Alusta tietysti yksi tärkeimmistä, mielummin ensimmäinen asia mihin pitää panostaa, mutta kiihtyvyyden kasvaessa useasti "unohtuu" polttoaineen saanti. Eli miten siirtää koneen tarvitsema tavaramäärä perille asti.
Kaasutinkoneessahan ei käytetä alkuunkaan niin suuria paineita kuin ruiskussa, vaan ne ovat tyypillisesti luokkaa 0,2-0,5bar. Mutta ruiskuissa käytettävät paineet (D/L/LE/Motronic ym.) ovat luokkaa 2.5-3 bar. Hyvä pumppu kaasutimallissa on kalvo, tai pienitehoinen rullapumppu. Ruiskuilla käytetäänkin tätä painetta suurempaa, n-5-6 bar lähtöpainetta, ja ylimääräinen polttoaine kiertää takaisin tankkiin. ( kiertoa käytetään myös joissain kaasutinratkaisuissa.) Ja pumppuna toimii aina korkeatehoinen rullapumppu.
Mutta nyt ei käsitellä pa-laitteita, vaan bensan liikkumista.
	Auto jolla ajetaan esimerkiksi radalla, polttoaineen loiskuminen tankissa on suuri ongelma, samoin kuin asennettaessa esimerkiksi ruiskutuslaitteisto autoon jossa tankki on vaakatasossa auton pohjan alla. Yksi tällainen on A-manta, josta jouduinkin tankkia modifioimaan ruiskuasennuksen vuoksi. Muita tapoja estää loiskumista on esim. erillisen keräilysäiliön asentaminen tankin läheisyyteen ja tällöin tulee käyttää kahta pa-pumppua.
On olemassa myös valmiita tankkeja, ja tankin sisään tulevaa "solumuovia" joka estää loiskumisen sisällä. Myös pysyssä (mm. Manta-b/Ascona-B) olevia tankkeja on paranneltu tarvittaessa erillisellä keräilysäiliöllä, tai keräily"putkella" tankin alla.

Mutta asiaan. Aikoinaan ruiskuasennuksen yhteydessä piti loiskelevyt autoon tehdä. Moottorin virkaa toimitti tuolloin 1,9 GT/E mantasta napattu ruiskukone kaikkine tykötarpeineen. Tankin valmistuttua se toimi ihan hyvin, mutta myöhemmin tuli huomattua pitkässä oikealle menevässä kaarteessa lievää nykimistä kun tankissa ei ollut paljoa bensaa. Moottorin viritysasteen noustessa ongelma paheni hieman mutta asialle ei tehty mitään. Sittemmin bensantarpeen moottorille noustua vieläkin aiempaa suuremmaksi alkoi oikea hermorumba..alle 15 litraa tankissa ei voinut kuvitellakkaan, mutkiin ei voinut ajaa lainkaan ja suuresti kiihdytettäessä alkoi bensa loppua jo aiemminkin. Alunperin tehtyyn tankkiin oli tullut liian suuri rako, ja bensa karkaisi sieltä pois liian nopesti, sekä imuputken pää oli liian kaukana "takaseinästä". Nyt rakoa ei tule, vaan tankkiin rakentuikin erillinen muovinen "keräilysäiliö".

"Säiliö" tuli siis tankin sisälle, eikä erillisenä ulos. Se on lähtöisin 2,0 -96 B-Vectrasta, jossa siis tankki myöskin sijaitsee vaakatasossa.

Alkuvalmisteluina tilasin "uuden" tankin. Työ osui nimittäin kesken mukavinta ajokautta eikä autoa tehnyt mieli laittaa talliin nököttämään, joten toisen tankin kanssa puuhastelu oli järkevää, varsinkaan kun hinta ei rahteineen juuri ylittänyt satasta...

Ensimmäisenä pesin tankin päältä painepesurilla ja tarkistelin ettei kolhuja näkynyt.

	Kaikki ok, joten vamistuakseni etten lennä bensankatkuisen tankin kera, läpi pesuhallin muovi ikkunoiden, täytin tankin piripintaan vedellä. Näin vältytään kipinöinnin seurauksena mahdolliselta syttymisilmiöltä leikatessa tankkia kulmahiomakoneella/paineilmasahalla halki. Päätin tehdä tankin päälle reiän, siitä säiliö olisi helppo "asentaa". Ensin puhdistin kuitenkin leikkauspaikan jotta takaisin hitsauskin sujuisi helpommin kirkkaalle pellille, eikä mustalle massalle. Toinen tapahan olisi ollut esim. halkaista tankki pisteishitseistään auki.
Seuraavaksi asensin "säiliön" halutulle kohdalle ja mietin sopivaa kiinnityskeinoa. Kuppi sattui onneksi olemaan "kaksi"osainen, eli siinä oli irroitettava pohjaosa. Ja ei muutakuin kaksi 4mm pulttia pohjaan hitsaamalla kiinni, ja helposti työstettävään muoviin reijät, ja paikoilleen.

Säiliössä oli irroitettava, takaiskuventtiilillä oleva paluuvirtauksen paikka, ja tämä venttiili oli täysin turha, ja paluuvirtausta "haittaava" joten irroitin sen pois. Samalla päättelin paluupuolen ottavan alipaineilmiöllä polttoainetta säiliöön mukaan kiertäessään ohi venttiilin avoinaisen tilan, (0,5 cm rakoa...) päätin tehdä siihen toisen reijän, noin 2 cm taaemmas.
Käytin alkuperäistä pa-lähtöä paluureittinä, myöhemmin olisi helppo irroittaa tarvittaessa anturi, ja asentaa siihen mahdollinen suurempi menoreikä. Seuraavana sitten tankin etuosaan sopivalle paikalle 12mm lähdölle reikä, ja pitkällä putkella vein imukohdan säiliön keskivaiheille. Tämä vaati siis myös kupin "rei´ittämisen" Tässä vaiheessa letkujen paikat olivat siis selvillä, niin imu, kuin paluupuoleltakin eikä työstämistä tarvitsisi enää tehdä, joten edessä siis huolellinen pesu. Tankkiin ei saa jäädä minkäänlaista metallipölyä/muuta roskaa joka voisi kulkeutua pa-pumpulle. (Muista esisuodatin..) Sitten testi...vettä paluupuolelta sisälle...ja kaikki onnistui yli odotusten. Sekä säiliö että keräilysäiliö täyttyivät odotetulla tavalla, eli yhtämatkaa, ja aiemmin mainitsemani "alipaine" höpötys olikin todella toimiva asia. Tankissa kävi oikein pyörre siinä paluukierron kohdalla.. Joten ei kun tankki kiinni, tiivisteet anturin alle, puhdistus päältä ja uutta maalia. Ja varmista että tankki todella pitää... T:JyrkiJuhani