Tarina alkoi, kun sain päähänpiston, että Asconan rinnalle pitää saada toinen käyttöpeli. Rahaa ei opiskeluaikoina ollut liikaa turboasconaprojektin jälkeen, joten vähäiset rovot piti käyttää mahdollisimman huonosti, eli huonokuntoisen romun ostamiseen...
| Muutaman aivan järkyttävän huonon hintaluokaltaan (1000-2000mk) sopivan auton jälkeen löysin tämän punaisen kaunokaisen, joka oli alunperin 1.0 (40hv) koneinen, mutta pannuhuoneessa huohotti kylläkin kireämpi (?) versio 1.2N (56hv). Auto toimi kohtuullisesti, perä huusi (kuuluu asiaan) ja jarruja ei ollut tehtaaltakaan tullessa. Kulku oli kunnossa, ottihan se helposti 130-135 mittariin ja vielä olisi kiihtynyt, mikä ei ollut yleisen liikenneturvallisuuden nimissä mitenkään suotavaa. | |
Sitten alkoi tapahtua, vilkut rupesivat reistailemaan. Rele huusi hallelujaa joka kerta kun painoin vilkkua, tai no... välillä ei. Uusi rele ei auttanut eikä maadoitusten roplaaminen. Välillä toimi välillä ei, autosähkö on sitten ihanaa. Tuli joulu ja lähdimme maalle Miehikkälään. Lomalla oli hyvää aikaa pistää asioita kuntoon sukulaisten tallissa. Huolsin laturia viilaamalla hiiliä, oli vähän ollut latausongelmaa. Kävi kuitenkin köpelösti ja unohdin bakeliittilevyn joka tulee tämän supertehokkaan Delco laturin erääseen tappiin aluslevyksi. Eikun akun napa kiinni ja rasselilla työkaluja puhtaaksi. Mutta kappas peijoonia ! Johdot savuavat !!!! Äkkiä napa irti. Silti johtosarja epämääräisenä muovimassana, kuplineena möykkynä... oi ei. No, puuttuva bakeliitti löytyi ja sen jälkeen savua ei tullut. Latausvalo tosin jäi palamaan. Ajattelin että johtosarja on rikki, ja nykäisin (idioooootti !!!) varoitusvalon piuhan vain irti.
 |
Lähdimme 200km kotimatkalle. Kaikki
hyvin, kunnes 50km jälkeen lamput alkavat näyttää
himmeiltä. Eihän se s..tana lataa. Äkkiä kokka
takaisin maalle, pääsimmekin perille kun ajoin ilman
valoja, hieman vaikeata ja turvatonta pimeällä
valtatiellä. Takaisin päästiin, nupissa kiehui. Mitta
oli täysi korjailuun. Matkatavarat ulos kontista, ja
kierrokset tappiinsa ja nokka kohti hankea, 50 metriä se
painoi syvään hankeen kohti appiukon hiekkakuoppaa ja
siihen tyssäsi. Potkaisin kylkeen ja revin kilvet ruuveineen irti. Sinne jäi haiseva paska. |
| Seuraavana kesänä olimme taas vierailulla
appivanhempien luona. Olin jo talvella purkanut Kadetista
osia, ja ajattelin myydä niitä jollekin harrastajalle.
Purkasin jakajat, kannet, jouset iskarit, kaikki, nyt
sitten huomasin, "kas laturi, sekin on kelpo osa
jollekin kun bakeliittilevy on kiinni!". Ojensin käteni
avatakseni 13millisellä avaimella laturin tapit. "Mitä
h..vettiä", laturin kokoamisessa käytettävä
hiilen pidike tappi törrötti laturin kyljestä. Vika oli niin sanottu 0-markan vika ja matkanteko keskeytyi ja auto tuli puretuksi ja hajotetuksi vain siksi, että herra asentaja ei ollut vetänyt tappia laturin kyljestä irti asennuksen jälkeen. |
 |
Muistakaa vetää tappinne ulos asennuksen jälkeen !
H
