Pärinää,
kumin ulvontaa ja makeita waunuja Kemorassa (Tekstit Harri S) Opel
60’s & 70’s kerhon ratapäivät pidettiin jälleen Vetelin
Kemorassa. Tänä vuonna ajankohdaksi määräytyi radan varausten
vuoksi kesäkuun alku ja toinen viikonloppu. Tapahtumaa oli jo jonkin
aikaa ennen H-hetkeä hehkutettu kerhon forumissa ja harrastajat
ruuvanneet kiireessä waunujaan ratakelpoiseen kuntoon. Kaikkihan
valmistuu aina viimeisenä yönä ennen lähtöä, poikkeusta ei tehty tänä
vuonna. Oma Monzani sai suunnilleen ratakelpoisen kuosin ja varustuksen
viikonloppua edeltävänä torstain vastaisena yönä ja Tommin Kadetti
oli kuulemma rustattu rataliikennöitävään kuntoon lauantain
vastaisena yönä. Kummallisia yökukkujia nämä rakentajat.. Etelästä
tulee matkaa aikalailla tuonne Veteliin ja pitkän matkamme aikana
ehdimme perjantaina nauttia Keski-Suomalaisen rakentelukulttuurin
helmistä. Karavaanillamme oli kunnia katsella Volvon 24v kilpamoottoria
joka oli hieman kevennettyä mallia. Lohkoonkin oli tehty ammottava reikä
ja kiertokanki oli yläpäästään soikea. Liekö jotain viimeistä
disainia mistä meillä ei vielä ole tietoa. Tuning on myös näemmä
sillä alueella pinnalla ja huoltoasemalla nähty japanin ihme oli sitä
luokkaa, että melkein vieläkin meinaa tukehtua. Orkkispuskurin päälle
oli siinä nimittäin popniiteillä leivottu jonkun toisen auton keskeltä
katkaistu puskuri (irvistäen ja repsottaen tietenkin). Komeuden
kruunasi keskelle pakon sanelemana tehty jatkopala, joka oli peräisin
mummomehukanisterista, avot halpaa ja helppoa ! Meidän antituuninki
peleistä ja reaktioistamme närkästyneenä tuo arvoisa suomi-latino
tumppasi röökinsä asfalttiin ja suditteli tiehensä kun pyyhimme
viimeisiä kyyneliä poskiltamme. Perille
toki päästiin ja nauttimaan Huhtaniemen mökkikylän idyllisestä
rauhasta ja heti ihastelemaan toisten harrastajien talven aherruksen
tuotoksia. Oli turpoa ja urpoa ja ameriikan vinkkeliäkin töllisteltävänä.
Pimeän tultua tulivat vielä Savon pojat transporterilla varmistamaan
huollon toimivuuden. Sitkeitä sällejä kun halusivat väen väkisin
nukkuakin autossaan vaikka mökeissä oli tilaa. Lauantai
alkoi, innokkaimmat säntäsivät radalle jo kukonlaulun aikaan ja Toni
kertoikin unen olleen vähissä kun polte radalle oli niin kova. Toisten
jo ajaessa kovaa kyytiä pääsin minäkin kippaamaan kilpurini Kemoran
asfaltille. Luonnollisesti siitä alkoi sitten kova rakentelu ja säätö,
eihän kilpa-autolla ajeta vaan se tuodaan varikolle rakennettavaksi. Näin
kokeneet kilpa-autoiluasiantuntijat sanoivat homman aina tapahtuvan.
Pakkohan sitä oli sitten noudattaa ja vöitten asentoa ja muuta
rensseliä ja pykälää asenneltiin pitkään. Sällien into kiertää rataa oli huima ja ajovuoroista kilvettömien ja kilvellisten välillä käytiin vääntöä. Sopu saatiin 15 minuutin vuoroin ja päivän mittaan saattoi varikkoväki seurailla erinäisten siviili ajoneuwojen ja kilpa/kilpaharjoittelulaitteiden etenemistä radalla. Tonin Kadett C turbo liikkui huimasti ja kyydissäolijoilla (ainakin minulla) oli vellit lähellä pääsuoran päässä kun kadetti-raukan mittariston asteikko oli juuri kohdannut ylittäjänsä ja silti vehje pysähtyi nätisti. Kumma kuinka Omegassa huonosti toimivat jarrut voivat pysäyttää vanhemman rassin niin tehokkaasti. Kilvettömien ajovuorolla vauhtia piti Tommin askeettinen Kadett C ja siihenkin lopulta taidettiin löytää camberi-arvot hehtaarilleen. Oma Monzani saatiin viimein myös liikkeelle ja sain ensimmäistä kertaa ajettua melkoisen vääntämisen tuloksena rakennettua kilpuriani tositoimissa. Kerkesin 4 kierrosta nauttia tuota onnea ja autuutta möhkökutosen laulua kuunnellessa ja vempaimen toimivuutta testaillessa. Sitten tuli ajettua varikolle takaiskareiden säätöä varten. Olihan vehje jostain syystä hieman turhan yliohjaavan ja hakevan tuntuinen. Siinä ropatessa totuus sitten paljastui, takapyörän laakeri oli löysällä ja kiivas varikkorassaaminenkaan ei sitä saattanut toimintakuntoon. Eikun kilpuri vaan lavalle ja muiden menoa seuraamaan ja kyytiin !
|
