"Tästä autosta on kyllä tullut sellainen ikuisuusprojekti...mutta, jospa se siitä vielä..."

No totta kait. Auto sai uuden omistajan -94. Tonin ostettua kotteron ei mennyt kuin pari päivää kun se oli jo atomeina pitkin tallin lattiaa ja mittavat kunnostustyöt saivat alkaa. Auto oli riivatun mätä ja näin jälkikäteen ei oikein voi ymmärtääkkään miten niitä resuja jaksaa joskus rapata. Vaihdoimme autoon oven etuosan -pilarit, kynnyskotelot sisä ja ulkopuolelta ja sellaisen välihelman myös joka on tukevoittamassa autojen rakenteita. Lattia sai väistyä uuden tieltä samoin kuin tavaratilan pohja. Keula, siis koko keulapellit vaihdettiin ja lokasuojiakin on vaihtoehtoina jo useampiinkin autoihin...

Lattian pokkaukset muuten teimme hauskasti tunkkia ja kaverin pick-up nissania hyväksikäyttäen, ns.prässäilemällä etuakselin alla...Nooh mikäs siinä...tulipahan jäykkä. Siinä sitten hämmentäessä auto alkoi hiljalleen kasaantua mutta kuten useasti jokin muu projekti hiljesi vauhtia jossain vaiheessa. Peltityöt kuitenkin saatettiin loppuun ja auto kiikutettiin maalaamoon jossa Toni veti päälle happomaalit ja pohjavärin. Autoon oli ollut tarkoitus tulla lievästi viilailtu 2,2 moottori joten siinä ollut 2,0 moottori sai siirtyä erään recordin uumeniin.

Jostain syystä (jota en enää muista) auto kuitenkin jäi lepäilemään laakereilleen tässä vaiheessa ja on lepäillyt siinä samassa paikassa tähän päivään saakka. Nyt olen tehnyt päätöksen alkaa kunnostamaan auto joko museoautoksi tai sitten todelliseksi ratahirviöksi...saas nyt nähdä...

("Auto on alkujaan ollut "isolohko" 1,5 litran moottorilla. Jos sinulla on tällainen moottori jossain ylimääräisenä, laitatko sähköpostia, voisin olla siitä kiinnostunut." Jyrki)

"niin...	Jokin näistä siitä kait tulee..."

paluu...