Opel Olympia Rekord 1700 2D Coupe R3 1964

17.02.2003

 Liki viisi vuotta vierähti ennen kuin Rekord läpäisi yhtenä tavoitteena olleen veteraanikatsastuksen.

MIKSI JUURI A REKORD?

 

Näin tämän yksilön ensimmäisen 
kerran vuonna -85 sen lojuessa
erään verstaan pihalla ilmeisen 
epäkuntoisena. 

Seuraavan kerran näin auton 
syksyllä -96 purettuna tyhjennet-
tävällä romupihalta. Vaihdoin
romun rikkinäiseen Vespaan ja
vein hökötyksen latoon muuta-
maksi vuodeksi. Aloitin vuosia
kestävän ja ehkä onnekkaankin 
osien etsinnän.  

 

 

OMIA KOKEMUKSIA

Coupe-versio osoittautui verrattain harvinaiseksi ja
sopivan vaikeaksi. Kori on linjakas, muttei  auto ole
kovin haluttu joskin oma harrastajakuntakin löytyy. 
Tekniikka ratkaisuineen on yksinkertaista ja suoraan oppikirjoista. Haasteelliseksi tyypin tekeekin tiettyjen alkuperäisten osien saatavuus. Virheettömiä ei joka
paikasta enää löydykään etenkään järkevään hintaan.
Osien metsästyksen kulta-aika sijoittunee 80-luvun 
puolivälin ja 90-luvun alun väliin. Nykyään liike mallin ympärillä on nihkeämpää ja niinpä tunne siitä, että 
suurin osa uusista ja virheettömistä osista alkavat olla
 jaetut omistajilleen pitänee jokseenkin paikkansa.
 Löytöjä tulee tehtyä kuitenkin edelleen. Keskeneräisiä/
varaosa yksilöitä löytyy sieltä täältä. Tahtovat vain samat
osa puutteet vaivata eri yksilöitä. 

Minusta kuitenkin auto tarjoaa hyviä elementtejä harrastuspohjaksi.  

MOOTTORI

Poistin Cih 1900s ja 12 V sähköjärjestelmän alkuperäisten tieltä. Aloitin alkuperäisen 1700 moottorin kunnostuksen. Se osoittautui juuri niin hankalaksi kun sen kerrottiin olevan. Edellä mainittu itse asiassa vain lisäsi päättäväisyyttä. Ylikoko männät, laakerit, tiivistesarja, jakopään rattaat, keinuvipuakseli jne löytyivät muutamassa vuodessa hyödyntämällä N.O.S osia ja vastaavia moottoreita. Kohtuu hintaisten osien etsintä vaati sitkeyttä, vainua ja onnea.

TEKNIIKKA

Etuakselin puhalluksen jälkeen uusin kaikki puslat, nivelet, iskarit, tiivisteet, letkut, laikat  ja laakerit.  Taka-akselille tein samat temput, tosin sieltä löytyi rummut. Vaihdelaatikon piti olla "takuupeli" jonka muunsin käytettäväksi lattiavalitsimella. Kytkinpinnat olivat oikaisun jäljiltä ja asetelma vaikutti hyvältä. Uusin kytkinlevyn pinnat. Kardaani on uusi. Näitä osia sai jo helpommalla esim. eri mallien osasopivuuksien vuoksi.

KORI

Korin kunnostuksen aloitin raaputtamalla kaiken massan korista manuaalisesti ja loput liuotinrätillä. Tämän jälkeen hiekkapuhallus oli helppoa ja ammattilaisen tekemä lopputulos oli moitteeton. Ruosteet ja vanhat paikat sai väistyä. Ruostevauriota korjatessa uusin samalla koko peräpellin. Samalla oli helppo maalata koko pohja pariin otteeseen kaksi komponentti epoksilla Raumalaisen laivanpuhaltajan opein. Lopuksi sivelin pohjaan tervakoktailin vanhan reseptin mukaisesti. Ovista, luukuista sekä etusiivistä valkkasin parhaimmat vastaan tulleet työkohteiksi joten niitä ei tarvinnut
juuri  hitsata. Uusi etuhiekkapelti tuli projektin mukana. 

Kaikenlaista tuli tehtyä: Uusittua saranatappeja, puslia, paikattua kojetaulun reikiä ja aikanaan koneen vaihdon yhteydessä irrotettu akkutelinekin piti etsiä ja asentaa jne. Lisä työtä teetti  aikaisempien korjauksien ja viritelmien poisto.

Peltiosien kohdistuksen tein kertaalleen ennen maalausta. Saumat kävin läpi korikitillä. Listat asensin kiinnitysreikien määrittämiseksi ennen maalausta. 

Itsekkääsi autohistoriallisia seikkoja väheksyen valitsin Dolomitbeigen (K-417) sijasta La Plata silverin (U-117), 
joka on myös yksi alkuperäinen vaihtoehto.

Koria odottaessa tuli läpikäytyä osakokonaisuuksia:
Koko sisusta, pyyhkimet, lämppäri, pääsylinteri, mittarit, kello, valot, tankki, renkaat, tiivisteet, syyläri, ikkuna- sekä  poljinmekanismit, vaijerit, laatikko, pultit, ruuvit ja nippelit sekä vaimon kuplavolkkari. Valkkasin varaosa-autoista parhaiten säilyneet osat kunnostuskohteeksi.

Kun en ollut tavoittanut maalaria millään konstilla pitkään aikaan niin ajattelin mennä vilkaisemaan autoani  8 kk odottelun jälkeen.  Juuri näkemäsi kuva on aito! Uusi maalari oli balsamia haavoille ja tulosta alkoi syntyä, tosin ensin piti poistaa ensimmäisen aikaansaannoksia. Varmistu, ettet tutustu ensin mainittuun tapaukseen!

Maalarilta tulon jälkeen maltoin viikon jonka jälkeen 
alkoi kiihkeä pajotus aamu kymmenestä yö neljään. 
Yllätyksiä ei juuri tullut koska olin rakentanut auton 
varmaan satoja kertoja mielessäni 1,5 vuoden aikana.

Kaverin avustuksella meni uusi kattoverhoilu, suuret
 lasit, sisälokarit sekä moottori paikoilleen. Koriin ei 
laitettu vanhoja tiivisteitä. Pako-, bensa-, jarruputkiston 
ohella uusittiin sähköjärjestelmä.  Rompetoreilta sekä myyntipalstoilta haravoidut kiilto-osat ovat uusia tai vastaavia.  

"Tämähän vaikuttaa paremmalta kun enemmän tutkii "
oli positiiviseksi tulkitsemani ilmaisu museotarkastajalta.

Ensimmäinen kausi jäi heinäkuun lopulle jääneen "valmistumisen" sekä laatikko-ongelman (sylki nelosta pois) ja muiden kiireiden vuoksi lyhyeksi. Uutta kautta 2002 odotellessa ja auton ollessa säilössä tuli koottua sopiva radio, antenni, rättirenkaat, valkosivut, uudet potkupellit sekä joitain autolle ja ajalle tyypillisiä hörhöttimiä. 

Hät'hätää asensin talven löydöt paikoilleen kun sain mahdollisuuden viedä auton Opel 60's & 70's Clubin siivellä Euro Car Show:n näytille. I pokaali Classic Cars luokassa tämmöisen projektin päälle tuntui oikeutetulta vaikka hieman huolittelematon auto näytille vielä oli. (liimatahroja, sormenjälkiä, liian lyhyt +kaapeli sekä hitsauksia konehuoneessa). Pikku seikkoja tosiasiassa.

Viikonlopun miellyttävä yllätys oli myös se, että moblassa myymättä jääneet sumuvaloni osoittautuivat kirjallisuuden perusteella yhdeksi GM:n tarjoamista vaihtoehdoista. Löysin vielä niille valmiit asennusreiätkin maskin alta valmistellessani autoa konehuoneen fiksausta varten. Kerholaisten ansiota siis nämäkin! 

Taipumukseni nostalgia henkiseen tekniikkaan sekä harrastuneisuus keräilyyn sopi mainiosti tämmöisen projektin ideologiaan eikä oppimistakaan siinä sivussa voinut juuri vältellä. Itse ajaminen ei ole muodostunut pakkomielteeksi. 

Auto valmistunee kauden 2002 aikana ja tarkoitus olisi käydä jossakin tapahtumassa. Pyrkimyksenä on löytää paremmat kumimatot A-mallin logolla nykyisten välttävien sijaan eikä alkuperäinen korjaamokäsikirjakaan olisi pahitteeksi.                                         

                                                                            A-rekordin tiimoilta voit ottaa yhteyttä forumin kautta. t: Jartsa

Paluu