Kuivan asfaltin kutsu kuiskaili matkalaiset hereille jo varhain aamulla. Aamun kahvihetki olisi Linnatuulessa kello yhdeksän pintaan. Edellisenä iltana pesty ja vahattu iso urheilukupeeni odotti jo lastattuna. Varustukseen kuului survival-pakkaus, lajitelma myytäviä osia ja eväät. Siis kone tulille ja menoksi. Matkalla aamuauringossa kutonen murisi pellin alla ja tuuli suhisi jo parhaat päivät nähneissä ikkunatiivisteissä.

Linnatuulen parkkialueelle kerääntyi yhdeksän pintaan tuttuja naamoja ja Opeleita. Kahvit, teet, sämpylät ja pullat katosivat harrastajien suihin. Keskustelu liikkui taas vakiolinjoilla, osien saatavuudessa ja niiden hinnoissa sekä uusissa ja vanhoissa projekteissa. Keskusteltiin myös edellisen viikonlopun tapahtumasta. Puoli kymmenen aikoihin letka lähti liikkeelle. Kiihdytimme Anssin kanssa keulille ja Petteri sekä muut kaasuttivat peräämme. Marssivauhti lienee ollut sopiva, koska kukaan ei kai pudonnut letkasta konetie-osuudella ja letka oli edelleen kasassa, kun saavuttiin Rengon kirkonkylään. Lähikaupan pihassa olikin tuttuja naamoja, Esa ja Heikki Koo, Heikin Kadett C:llä. Miehet vetivät jäätelöä naamaan Linnatuulen aamiaisen jäätyä väliin, koska lähtö oli viivästynyt. Niinpä he olivat jatkaneet hyvää vauhtia suoraan Renkoon väijymään muita saapuviksi.

Saatuamme autot parkkiin, totesimme, että suurimmat putiikit olivat jo avoinna. Jarin osia oli enemmän ja laajemmin esillä kuin yleensä on totuttu näkemään kesän romutoreilla. Kotikenttäedusta oli siis jotain hyötyäkin. Olipa myyntiruutu sitten suuri tai pieni, täällä se ei tietenkään maksanut kenellekään mitään. Hymyilevä varaosakauppias Johan Loskin oli saapunut liikkuvalla toripöydällään, avolava-VW:llä ja Paakkasen valinnan uusien ja vanhojen osien tarjonnalla oli peitetty lähestulkoon kokonaan takapihan nurmialue.

Kun vielä Jouni ja Hartza saapuivat massiivisine kuormineen, osatarjonta oli vähintäänkin kattavaa muiden pienempien kauppiaiden avustuksella.

Myytävistä artikkeleita jäivät mieleen mm. erilaiset vanhat esitteet ja muu kirjallisuus, pienoismallit ja käyttöohjekirjat. Itse osissa oli tarjolla uutta kumiosaa alustaan ja voimansiirtoon, uusia tukivarsia mm. Ascona ja Manta A-malleihin, kutoskoneen kansia niin uusia kuin käytettyjäkin, Kadett B:n uusi kokonainen keulapala, Rekord D:n uusi etupalkki, läjä GT:n hyväkuntoisia kapseleita, isojen Opelien vilkkuja ja vilkun pohjia, uusia kaasarin osia, joista olisi voinut koota vaikka heti toimivan uuden kaasarin, uusia ja käytettyjä peltiosia, Kadett A:n uudet täydelliset takavalot, kierrejousia, pölykapseleita jne. jne. Jokaiselle olisi ollut taatusti jotakin.

Vaadittiin ilmeisen kovaa itsehillintää, ettei sortunut 40 ekeä maksaneeseen GM:llä remontoituun kutosen kan- teen tai 30 ekeä maksaneeseen uuteen Rekord C:n oveen. Molemmat osat lähtivätkin uusiin osoitteisiin. Tuttujen naamojen kisagrilli käristi makkaraa tuttuun tapaan. Tällä kertaa huomasin grillin hinnaksi merkityn 1000 ekeä. Syy hintaan oli muka se, että kaasupullo oli "Jussi on Jussi" Jussin, eikä Esa uskaltaisi myydä kokonaisuutta halvemmalla. Itse kyllä luulen, että hinta oli sopiva tasa- luku sen vuoksi, ettei tarvitsisi luopua hyväksi havaitusta grillistä. Ja kuka sitten pitäisi kisagrillin kuumana?

Kaupankäynnin ja keskustelujen lomassa käytiin perinteinen tikkakisa. Tikkakisan voiton vei tällä kertaa Juha Paakkanen tuloksella 31. Mies taitaakin heittää tikkaa sen aikaa, kun punaisena hehkuva laikka jäähtyy Rekord- ja Commodore-mallien pilkkomisen välillä. Kuka uskaltaa haastaa Juhan? Siis kummassa lajissa? Kummassa tahansa. Perinteiseen tapaan vain 14 ensimmäistä palkittiin, kun tikkakisan palkinnot jaettiin.

Paikalle saapuneita Opeleita oli jälleen runsaasti. Mukana oli uusia autoja ja uusia naamoja, mikä on aina hyvä asia. Eipä silti, ettei juttua riittäisi vanhojenkin tuttavuuksien kanssa. Tällä kertaa vanhin Opel taisi olla 1954 Kapitän, vanha Suomi-auto, joka oli rekisteröity ensimmäisen kerran vasta 1956. Kalevi Veijalaisen Kapitän P varasti ainakin omasta mielestäni koko shown. Jo mallina se on harvinainen ja Kalevin entisöity yksilö saa hakea vertaistaan. Ainakin Suomessa. Valmistettiinhan sitä vain noin vuoden verran. 1960-luvun Kapitäneja olikin sitten jo tuplaten, kun flattop-mallia, P-LV, oli paikalla kaksin kappalein. Isojen Opelien edustavaa rintamaa täydensivät vielä Hämeenlinnalaisten veljesten aina säväyttävä maailmanharvinaisuus, Diplomat A Coupe, Tampereen suunnasta saapunut siisti valkoinen Kapitan A ja sarjan viimeinen rehellinen (lue takavetoinen) edustaja Senator B.

Kadett A-mallia oli paikalla vain yksi edustava yksilö. Kadett B:stä oli nähtävillä muutama eri variaatio, Sedan, Kiemen Coupe ja chopattu yksilö. Chopatun Sedanin mataluudesta käytiin keskustelua. Mikä oli ollut mitta, kun ikkunatolppien korkeus määriteltiin? Kenties läheisen burger-kioskin pieni juoma? Entä mikä oli marssikorkeus eri renkailla ja jousilla? Mittoja kuunnellessa oma auto alkoi vaikuttamaan auttamatta liian korkealta. Kadett C:tä oli paikalle ohjastettu niin Sedan- kuin Coupe-versioina.

Rekordeja oli paikalla mukavasti patinoitunut P2 Caravan ja Jartsan hieno A Coupe, siistejä C Coupeja ja C Sedaneja sekä yksi alan julkaisusta tuttu C Caravan, joka päivän aikana vaihtoi omistajaakin. Tuoreempia paikalle ajettuja olivat D- ja E-malli. Commodore-malleja oli paikalla A Coupeja GS-malleina kuin yksi Suomessa harvinainen perus-Coupekin. Mielenkiintoisin Commodoreista taisi kuitenkin olla harvinainen 2D Sedan, jonka entisöinti oli vielä hieman kesken. Commodore B:tä oli paikalla kaksi liukkaan näköistä GS Coupea.
 

Uudempia Opeleita päivän aikana edustivat Calibra, Corsa B ja peräti kaksi Astra F Cabrioletia, jotka olivat tuoreita Saksan tuliaisia. Kuten aina, niin muutaman Opelin lähempi kuvaus jäi tekemättä. Niitä olivat tällä kertaa oma Heikki Koon Kadett C, Petterin Rekord C Coupe ja oma Commodore A GS Coupe. Ne taisivat olla liian tuttuja omasta näkökulmasta katsoen.

Jossain vaiheessa juhlapaikalle ilmestyi myös virkavallan edustajat, joille annettiin lupa liittyä joukkoon sillä ehdolla, että ajopeli olisi sinisen ovaalin tuotteena pois Rüsselsheimin rautojen rivistöstä. Huvilupaa ei kai kyselty, koska onhan se aika surullista, kun harrastaa näitä vanhoja miinoja. Tämä perustuen kommentteihin, joita joskus on kuultu...


Päivän mittaan taidettiin rikkoa taas viimevuotinen kahvikeittoennätys. Reilusti yli 200 kuppia kahvia kumottiin harrastajien kurkkuihin, mehun, pullan, keksien ja muun talon tarjoaman pikkupurtavan lisäksi. Kiitokset jälleen isäntäväelle erinomaisista järjestelyistä ja kestityksestä.

Mikael K