Olin ajelemassa 3-4 viikkoa aiemmin hankkimani vinyylikattoisen hieman ruosteisen 71 mantan (kuinkas muuten...) kanssa pitkin kesäisiä suomen rantoja kun puhelin pirahtaa ja langan päässä on hieman "kiihtyneen" oloinen "morsiameni siskon mies".

Asia iskee tajuntaani muutaman uudelleenkyselyn jälkeen ja puhelimen mentyä kiinni oli auton keula jo morsiamen ja koiran kanssa kääntynyt kohti kaukana (130km)olevaa autoliikettä...jaa miksi?

No senhän varmaan tarinan otsikostakin jo selvisi, ja kohta sitä sitten paikanpäällä jo oltiinkin, eikä aikaakaan kun autot vaihtoivat omistajaa. Peltitöihin kyllästyneenä ja hieman vaihdossa mennyttä mantaa kaiheasti ajatellen myhäilin kuitenkin tyytyväisenä sillä tähän autoon ei puikkoa tarvitsisi liimata kiinni. Auto oli koriltaan erinomaisessa kunnossa. Todennäköisesti tekijälleen ollut aika työläs homma.

Muuten auto edusti "pappamallin" mantaa ja ensitöikseni pitikin sitä sisustapuolta hieman siistiä pakollisilla uusilla matoilla ja jokapaikan jynssäämisellä jolloin myös ovien sisäosat saivat hieman viimeistelyä kohdalleen, samoin kuin SR väritys syntyi pintaan oikeisiin mittoihin. Auton ainoaksi häiritseväksi yksityiskohdaksi jäikin vain etuhiekkapellin omituinen muoto joka oli syntynyt kun oikeaa kappaletta ei ollut saatavana ja joku oli sen tehnyt käsin väärän malliseksi.

Konehuoneeseen tupsahti yht´äkkiä 2,2 litrainen moottori "höystettynä" kuitenkin vakiolla 2,0 E kannella ja puristussuhteeksi tuli 10,8. Moottorissa oli vääntöä pikkukierroksilla aika mukavasti ja sillä olikin leppoisa ajella ja huipputehoja siitä ei siihenhätään ollut aikomustakaan hankkia.

Autolla kurvailtiin sitten vuoden päivät aina silloin tällöin ja mielessä pyöri mitäs parannuksia siihen alkaisi tekemään. Mutta sitten ilouutinen, vauva tulossa, muutti mieleni auton pitämisestä ja pihalla seisovien Senatorin, Minin ja toisen Mantan joukosta sai kaksi lähteä. No minihän sai lähteä samoin kuin tässä esiintyvä manta. Ostajana oli kuitenkin serkkupoikani Marko joten tarina auton kohdalta ei päätykkään niin pian...

Voimansiirto pettää...

Nuoren miehen taival ei auton kanssa alkanutkaan kovin helposti, nimittäin pihamaalta kauppojen jälkeen lähdettyään, kohtalaisen voimakas epäsopua naapurien kanssa aiheuttava sutiminen aiheutti hieman mutkia matkaan.
Vartti lähdön jälkeen mies soittaa ja sanoo että takaa kuuluu kummaa kolinaa? Tutkimus paikan päällä osoitti ettei kardaanin jatkeena sovellu kahdella pultilla kiinni oleva alumiininen malli vaan se täytyy vaihtaa rautaiseen aina viritys-astetta suuremmin nostettaessa. Tosin ne kaksi puuttuvaa pulttia lisäämällä, ne riittää pitämään alumiinisenkin paikoillaan...

Eli siis vaihdoin nopeasti uudet pultit kadonneiden tilalle jotta kaveri pääsee jatkamaan matkaa.
Kahden tunnin päästä soi puhelin ja kävi ilmi että opelin heikko osa, "kakkoskardaani" oli saanut aiemmassa notkahduksessa siipeensä ja oli haljennut. Harmittava takaisku. Onneksi auto oli nopesti taas ajokunnossa, osien "löydyttyä" varastosta.

Moottorivaurio

Niinpä niin, sellaista sattuu. Marko oli ajellut autolla pitkin suomen "hyväkuntoisia" teitä ja jossain vaihessa öljypohja sai pahasti siipeensä eikä vahingon laajuutta (vuotoa) oltu huomattu aluksi lainkaan. Parin kilometrin jälkeen kiihdytettäessä kuului moottorista rämähdys joka osoitti jotain tapahtuneen.
Nelosen laakeri oli saanut eniten siipeensä ja samalla kuitenkin päätettiin vaihtaa kaikki ensimmäiseen ylikokoon, edessä oli siis kampiakselin hiontareissu. Samalla hankin Markolle autoon sitä kaivattua lisäruutia oikean 2,0 litraisen A-ryhmän kisakannen avulla. Ja nokka-akseliksi tuli tuntemattomaksi jääneen valmistajan n.300 asteinen ratanokka ja moottorin toiminta-alue olikin tämä jälkeen kaukana vääntävästä. Pa-syöttönä käytettiin L-jetronicia. Valitettavasti kauaa ei tälläkään konstruktiolla saanut Marko ajella sillä moottorista poksahti alavesiletku ja kansi kerkesi rytäkässä sen verran vaurioitua että se päätettiin vaihtaa väliaikaisesti toiseen versioon.

Ja taas...

Seuraavaksi listalla oli viimeisen päälle tehty 2,2 litraisen kisakansi ja sama nokka-akseli. Ja kannenvaihdon jälkeen se kerkeäisi toimia taas jonkin aikaa...niinkuin toimikin...mukavasti kulki manta kunnes...
Miehellä oli hinku saada lisää tehoa pellin alle ja niinpä päätimme vaihtaa ruiskut pois ja kaivelimme esille vanhat sikasuurilla suuttimilla olevat 45 dellortot ja hän päätti koittaa niillä. Hyvinhän se hörisi, on se niin mukavan kuuloista kun bensa palaa ja imuäänet ovat valtavat.

Tyypillisistä ruiskujen tyhjäkäyntiongelmista viritetyssä moottorissa päästiin eroon (tosin ei se kaunis ollut siltikään) ja matka jatkuu...vai jatkuuko?

Poijjaat olivat jossain vaiheessa "ruuvailleet" hieman kaasuttimia joka saattoi edesauttaa seuraaviin tapahtumiin.
Se mitä tapahtui on hieman hämärän peitossa vieläkin mutta se meni suurinpiirtein näin...moottoriöljyn sekaan oli keräytynyt polttoainetta, ja se kulkeutui tietysti joka paikkaan ympäri moottoria. Koneessa oli kuluneet öljyt, joka edesauttoi "kiinnileikkautumista." Kiihdytettäessä voimakkaasti karkasi loiskelevyttömästä öljytilasta öljyt seinämille jolloin imuputki haukkasi ilmaa...kuuluu rysähdys...konepelti pullistuu? viitisen senttiä ulospäin ja konepellin reunoilta nousee savua. Pauke mikä oli kuulunut hetkeä aiemmin tuli kait kaasareiden "aivastelusta" joka kertoo koneen olleen laihalla (kierroksilla)...ja rysäys sekä savu tuli siis kiertokangen moottorin kylkeen aiheuttamasta reiästä josta öljy roiskui pakosarjan päälle. Rytäkässä vaurioitui myös pari ventiiliä mikä saattoi olla kuumuuden ansiota mutta laakerikaulalla oli selvästi merkkejä kiinnileikkautumisesta mitä mojova reikäkin tukee...

Niinpä niin, joskus sitä sattuu...

Nooh, vauriothan ovat vain vaurioita, lähinnä henkisiä sellaisia, mutta uskoa vanhaan ooppeliin ei menetetty vaan vika laitettiin tietysti kuntoon, siis moottoriksi tuli nopeasti vakio 1,9 motti höystettynä kakskurkkuisella solexilla...

Tämä moottori taas korvattiin myöhemmin uudella 2,2 litraisella moottorilla jossa hörisee tänäkin päivänä mukavat 138 hp ja valtavasti vääntöä. Samoilla Boschin ruiskuilla kuin aiemmin ja enemin X1 nokalla avustettuna.