Olimme sopineet kerholaisten kanssa tapaavamme lauantaina läheisen Citymarketin alueella aamulla klo 9-9.30 välillä, jonne suunnistimme itsekkin aamullisen 'pakollisen' autonpesun jälkeen.  

Kauimmaiset kulkijat pakkasivat autonsa täyteen reilun 550 kilometrin päässä 12 tuntia aikaisemmin ottaen edellisvuodesta viisastuneena mukaan jopa varaosia ja suunnistivat perjantaina matkansa kohti Harrin Ranchia.  

Aamukahvien ja moikkaamisien jälkeen suunnistimme sitten Citymarketin alueelta letkassa kohti Ahveniston harjua jossa valloitimme hyväksi havaitsemamme paikan harrasteajoneuvoparkista.  Paikka meinasi heti alkuunsa osoittautua 'pieneksi', mutta hyvin me sinne loppujenlopuksi saimme kaikki mahtumaan niin että myöhemmin saapuvatkin

 saisivat autonsa muodostelmaan. Olimme todenneet aamun aukeavan upean aurinkoisena jälleen kerran joten odottelimme innokkaasti ja mielenkiinnolla miten varikolla touhuilevat ratakonkarit suoriutuisivat lauantaipäivän aika-ajoista. Valmistauduimme luonnollisesti kannustamaan myös Petriä jonka Roadsport-harrasteauto Kadett edustaa kerhomme ikäkautta. 

Historic Grand Raceen valmistautuminen alkoi jo Jurvan jälkeisellä kotimatkalla kun kilpailuviikonlopun kokemukset käytiin läpi. Alustan suhteen ei mitään isompaa muutostarvetta ollut, mutta moottorin läpi kulkeutunut kiinteä kappale aiheutti käytännössä täyskonerempan kesken kauden rikkoontuneine mäntineen ja kieroine kansineen. Samalla moottori kävi kampiakselijarrussa jonka jälkeen tehtiin vielä pakosarjamuutoksia. Koneremontin aikana oli muu auton huolto sekä tarvittavat muutokset ja korjaukset/oikaisut saatu tehtyä. Jo keskiviikkona kasattiin tavarat lähtövalmiiksi ja torstaina kuskattiin auto pyöräjarruun pakosarjamuutoksien vuoksi. 

Perjantaina sitten auto pyöräjarrusta suoraan Ahveniston varikolle jossa varikkopaikan haku sekä ilmoittautuminen ja katsastus. Lauantai-aamuksi ei jäänyt muuta kuin helmojen/pohjalevyjen kiinnitykset ja äänimittauksessa käynti josta sitten lopulta auto pilttuuseen vapaita harjoituksia odottamaan. 

Ohjaajakokouksessa ei mitään uutta ja ihmeellistä ollut, normaalit kilpailuviikonlopun aikaiset asiat käytiin läpi.

Keli pysytteli koko lauantaiaamupäivän mukavan viileänä, ja vasta vapaiden harjoituksien lähestyessä aurinkokin pilkisti lämmittämään varikon monttua ja rataa. Vapaissa harjoituksissa sitten haettiin ajolinjoja, jarrutuspaikkoja, vaihteita, rengaspaineita ja muutenkin totuteltiin uusissa säädöissä olevaan koneeseen ja Jurvan jälkeen vaihdettuihin välityksiin.

Historic vakio/GT -luokkien autoissa olikin silmäniloa vanhojen autojen harrastajille eritoten paljon, Opeleista mukana oli mm. Ascona-A, Manta-A SR sekä Opel Kadett B Rallye. (G- ikäkaudelta kaikki) Muitakin autoja sai todenteolla ihastella. Myös Jukan Vauxhall VX 4/90 vuodelta -65 päästeli pitkin rataa. Roadsport V8 luokan menopelien ollessa radalle oli yli 3.5 litraisille V8-moottorisille tarkoitetuille autoille nostettava paikoin hattua, iso jenkki päästelemässä mutka-rataa sellaista kyytiä oli aika herkullista katsottavaa.

Ärinätkin olivat ko. laitteilla kohdalla ollessa senmukaiset että jatkuvasti altistuminen aiheuttaisi peltoreiden oston :-)

Aika-ajoja odotellessa keli lämpeni entisestään ja aiempien luokkien paikka paikoin suorittamat rasvaukset tulisivat pitämään huolen radan liukkaudesta aika-ajojen aikana. Samalla oli hyvää aikaa vaihtaa kuulumisia sekä silloin tällöin vilkaista toisten luokkien ajamista ja katsella varikolla mitä muut ovat autoilleen tehneet sitten viime näkemän. 

Aika-ajoihin lähdettiin ensin ajamaan ns. varma aika, jolla oltaisiin joka tapauksessa kisassa mukana kohtuu sijoituksella. Tämän jälkeen nopea varikkokäynti jossa vielä rengaspaineiden hienosäätö, ja sitten vaan hakemaan kunnon nopeaa aikaa. Löysin puhtaan välin ajaa, ja sainkin hyvän rykäisyn aikaiseksi melko nopeasti ja varikolta informoitu kakkosruutuun oikeuttava aika aloitti sen_nopean_ajan_metsästyksen. Tiedossa oli Esan nopeus kotiradallaan, mutta paaluaikaa lähdin saalistamaan oikein tosissaan, riskirajoilla (tai vähän yli), olisihan koko yö aikaa sitten korjata mahdollista lipsahdusta….   Arvelimme etukäteen että normaalilla aika-ajoriskillä ei paalulle ehdi (joka osoittautui oikeaksi) niin taktiikka oli sitten “kaikki_tai_kaide“ – joista sitten jälkimmäinen olikin oikeastaan totta, parhaimmillaan sillan päällä hieraistiin kaidetta, mutta ei sitten yksikään näistä kierroksista onnistunut loppuun asti, joten saldoksi jäi kakkosruutu. Eroa Peltosen paaluun jäi 0,7 sekuntia, tällä kertaa näin.

Iltasella tarkisteltiin auto ympäriinsä, ja mitään isompaa operaatiota ei jouduttu suorittamaan kaiken ollessa suurin piirtein linjassaan. Tästä siirryttiinkin pikkuhiljaa varikkoturinoiden jälkeen majapaikkaan suihkun ja saunan kautta nukkumaan.

Lauantaina oli iltapäivän ohjelmassa paraati-ajo johon osallistuimme tietty koko kalustolla ja poikkesimme tuon jälkeen sitten syömässäkin läheisissä ruoka-paikoissa tai katsoja-alueen teltoissa.

Sissihenkisimmät sensijaan pistivät omaan grilliin tulet ja porisivat autoista harrasteajoneuvojensa luona jonne tuoksujen saattelemana tietty suunnistikin kohtapuoliin kaikki jäsenet ja aloimme suunnittelemaan siirtymistä illanviettoon Harrin Ranchille. 

Internationale! Mukana oli myös aimo annos kansainvälisyyttä kun paikalla oli myös Daniele C Italiasta. Hänen sininen 2,4 litrainen Rekord D Coupe sensijaan ei ollut päässyt mukaan..liekkö jotain tekemistä matkustustavalla joka tapahtui lentäen. 

Autoa kääntyi pihaan tuon tuostakin ja jälleen kerran itse kukanenkin pääsi keskusteluissa hyvään vauhtiin ja tuijottelua riitti moneen lähtöön alkuperäissuuntauksista modernempiin rakennelmiin, tietty vanhoissa kuosissa.

Harmittavasti yhtään kerhon museoajoneuvoa ei tälläkertaa suunnannut iltamiin, mutta vastaavia koko veron edestä sensijaan oli. Mikan Manta-A sai varmaan useampiakin ostoehdotuksia, ainakin itseltäni..mutta eih..Mikon Rekordin konehuoneessa sijaitsevasta Irmscher äänieristekopasta muistui sellainenkin katsastuskäynti mieleen vuodelta –92 tai –93  jossa insinöörit eivät uskoneet koneen olevan 8 venttiilinen joten koppa oli tuolloin raavittava liki irti paikaltansa..Jarin kadetin alustaa tuli hehkutettua jonkin kerran ja ylellisen Monzan muriseminen pihaan nostatti sixcylinder friikkien tunnelmia taas kerran.. Harrin menopelejä  äimisteltiin siinä sivussa ja tulevaisuudessa myös Monza radalla lienee näkyy.

Nuotiolla paistui niin makoisat makkarat kuin lihaisat paistitkin perisuomalaisia karjalanpiirakoita unohtamatta. Nuotio loimotti ja saunakin oli tulilla. Ilta kuitenkin kääntyi pikkuhiljaa jo yön puolellekkin joten nukkumaan oli pakko mennä jotta aamulla jaksaisi mennä katsomaan Ahvenistolle kilpailuja.

Sunnuntai valkeni pilvettömällä taivaalla varustettuna, ja varikolla tulisi päivän mittaan olemaan todella lämmintä. Aamun ohjaajakokouksessa vielä kerrattiin kilpailuun liittyvät asiat ja siirryttiin odottamaan warm-uppia. Tätä ennen kävimme varmistamassa että lähtövalot näkyy kadetin hyttiin kakkosruudun kohdalta, no problem. 

Lämmittelyssä  ei mitään uutta, muutama “vajaavauhtinen“ kierros jotta tekniikka ja renkaat saadaan lämpimäksi yön jäljiltä ja varmistettua että kaikki toimii. 

Tämän jälkeen alettiinkin odottamaan ensimmäistä kisalähtöä, pääsääntöisesti varjossa ja märkä lippalakki päässä. Silloin tällöin vilkaistiin muutama kierros historikkien kisaa ja A/V8 –lähtö sekä pari kierrosta kilpailun alusta, jonka jälkeen omalle paikalle line-uppiin odottamaan lämmittelykierrokselle lähtöä. Kun edellisen lähdön jäljiltä oli kenttä kolattu ja kalkittu niin master –auton perässä lähdettiin lämmittelykierrokselle …. Veulausta renkaille, jarrujen lämmitystä ja vielä viimeisessä mutkassa kunnon putsaus takarenkaille ja ajolinjaa pitkin kakkosruutuun. Vaihde vapaalle, fläktit päälle, ja peileista katselee koska häntäpää saa autot ruutuihin…. Lähdönjärjestelystä vihreä lippu…. Kytkin pohjaan ja vaihde ykköselle…. 30 sekunnin taulu … jenkaa ylöspäin ja kytkintä tuntumalle …. Ei vielä punaisia…. Jenka lähtökierroksille….. punaiset valot …… valot sammui ja sitten mentiin…..

Tasatahtiin lähtösuoraa Esan kanssa…. Pepussa pientä veulausta…. Kakkosta sisään …. Kerkeekö rinnalle ….nopea vilkaisu peileihin … ei ketään lähellä takana… Kolmonen …. Ei prkl ehdi, jarrua ja Starletin perään ekaan mutkaan…..  karkuun tuota ei kyllä päästetä…. Esa päästelee menemään tyylilleen uskollisena pito irti, suolenkille mennään peräkanaa… peileistä vilkaisu jossa Matalamäki tarpeeksi kaukana, ei tartte välittää …. Tarun mutkaan ei pysty koittamaan ohitusta …. Ekalta kierrokselta tullaan lähtösuoralla kaikki mitä laitteet kulkeet..

… nopeissa mutkissa Esa ei pääse karkuun…. Matalamäki jää lisää …. Ja suolenkin tokassa mutkassa lasken kanttareelta pitkäksi, mahallaan betonin päällä …. Rytinää ja pauketta … hiekalta takaisin asvaltille … nopea vilkaisu mittareihin, lämmöt ok, öljynpaineet ok … ja seuraavassa mutkassa selviää että jarrutkin ok … eikun hanaa, mutta Starletti sai sen harmittavan parinkymmenen metrin lisäkaulan… Luovutuksesta ei kuitenkaan puhettakaan, ja perässä roikuttiin sen minkä kerkes…. Jos vaikka Esa lipsahtaa hiukan edessä…. Takana ollut Matalamäkikin piti huolen ettei juuri tehnyt mieli höllätä… Eroa Esaan en kuitenkaan kiinni saanut, joten lopulta kakkosena maaliin.

Kisan jälkeen autot parc ferme’en jälkikatsastukseen ja vaakaukseen. Vaakoilla veikkasin auton painon 3 kg liian pieneksi  ,mutta pilttuussa sitten mulle kerrottiin että olivat tankanneet 16 litran sijasta 20 litraa….jaa mekö tiedettäisiin mitä lelu painaa.

 Auton annettiin jäähtyä rauhassa, ja nostettiin ylös pohjan tarkistukseen mitä kantilta pudottamisen yhteydessä oli tapahtunut. Kilpailuinsinööri sanoi vain että kaikki ok, ei huolta…. Tiesin kyllä että romua siellä alla on, mutta se ei vaikuttaisi ajamiseen, joten eipä minua enempää kiinnostanutkaan. 

Vielä tankkaus ja normaalit jarrujen, moottoritilan, renkaiden, ripustuksien tarkistus ja odottelemaan toista lähtöä….  Historikkilähtöä seuratessa tuli nähtyä sitten sellainenkin ihme kuin kilpa-auto joka kesken varikonmäen vaihtaa pienemmälle... jestas kun se Steyer-Puchhi (Fiat 500) oli härski vekotin, taitaa hiukan ilmavirtakin heilauttaa kun Falconilla täräyttää  ohi…. Ja Upin ajo varaslähdön stopparin jälkeen… siinä sitä vanhan auton kilpahistorian kunnioittamista parhaimmillaan – ajetaan sillä kilpaa !!! 

Aamun valjetessa siirryimme Reijon Ranchin kautta takaisin harjulle jossa ajoneuvoja oli hieman vähemmän parkissa kuin edellispäivänä jota aluksi kummastelin..noh, siirryimme nopeasti katselemaan mitä alhaalla radalla tapahtuu. 

Kyllä mennään kovaa! Seuratessamme kiihkeitäkin kiihkeämpiä kähinöitä radalla ei voi muuta kuin todeta ettei noita vanhempia pelejä välttämättä säälitä. Mutta senverran mehukkaita ohituksia ja erilaisia tilanteita kaikenkaikkiaan radalla 
näkyi että ajatus lähteä etsiskelemään hyviä kuvauspaikkoja oli kierros kierrokselta jätettävä seuraavalle kierrokselle koska tapahtumarikkain tuntui olevan varikkosuoran jälkeinen mutka josta rintarinnan jahdattiin toisten päänahkoja milloin minkäkinlaisessa järjestyksessä. 

Taas kerran BMW / Manta kisaa seuratessa tuli todettua että lujaa mennään! Eikä tuollaista kisaamista tietystikään voinut kuvaamatta jättää,  ja pitikin sitten lopulta lähteä rypemään sinne pöpelikköön löytääkseen sopivat kuvauspaikat :-)

Rallyen meneminen oli upean näköistä, ja keltamusta asconakin liiteli melkoista vauhtia. Mutta lujaa meni maallikon silmin melkeinpäs jokainen menopeli vauhtia ja tilanteita riitti, ja muutamia kertoja tulikin esitettyä kysymys että saakohan noihin menopeleihin enää varaosia mistään? 

Noiden yli 130 kilpailijan ja 13 aika-ajo/kilpailu ym lähtöjen lomassa oli paikalla tietty vanhojen autojen harrastajille ja niistä pitäville muutakin nähtävää. 

Ennen iltapäivän paraatiajoja siirryin toiselta puolelta rataa jossa upean auringon saattelemana oli mukava seurata kisoja takaisin alueelle jossa harrasteajoneuvot olivat kokoontuneet ja autoja olikin saapunut oikein ennätysmäärin paikalle. Opeleita oli tullut lisää huikeasti muttei muidenkaan kerhojen kuten Suomen BMW-kerho, Suomen Imp -kerho, Audi-Club Finland, Suomen Britti-Ford -kerho, Isuzu Owners’ Club, Gruppo Fiat Finlandia, Ford Mustang Owners’ Club, Mini Club Flying Finns automäärät olleet mitenkään pieniä. Tietty joukossa oli autoja jotka eivät kerhoihin kuuluneet, ainakaan vielä..

Omaan seurueeseemme kuului sunnuntaina myös Jarin Plymouth vuodelta –37 ja Esan erittäin paljon kunnioittavia katseita (lue säikähtäneitä ilmeitä J ja leukaperät alasloksahtaneita katseita) aikaansaanut ’monsteri’. Eikä mikään ihme..istuskellessani Jarin rodissa vilkaisin takalasista taakse ja näytti siltä että 225 cm korkea entinen off road kulkine jyrää massiivisuudellaan auton alleen kuin se olisi ollut pieni mini ;-) Ja jos minillä olisi ajellut niin kuskilla saattaisi pasmat mennä senverran sekaisin ettei tietäisi minne ohjata..  Bongailin paikalta nätisti tehdyt cortinat, hienoja mustangeja V8 Aston martinin, sporttisen oloisia minejä ja entistä hienompia kiilloitettuja ajopelejä jokaisen makuun.

Jokunen sellainenkin menopeli oli joukossa jotka olisivat kyllä kuuluneet mielestäni jonnekkin muualle, mutta kokonaisuutena erittäin hienoa kalustoa! 

Paraatissa mentiin tietty paraativauhtia jotta kansalle riittäisi nähtävää. Ja ei kait sitä voi jättää mainostamatta että harrasteajoneuvoparkin yleisön suosikkiharrasteauto oli Jari V:n Plymouth. Tinkimättömästi tehty ajoneuvo, kuten hänen Kadett 16V Caravankin. 

Päivä ei loppunut vielä vaikka kauimmaisilla alkoikin kohtapuoliin kaasujalkaa kutitetella, ei vauhdin huumasta vaan 7h ajomatka mielessä olisi pakko siirtyä taipaleelle jotta arkisiin rutiineihin paluu sujuisi levännein silmin. Kisojen seuraamista jatkettiin kuitenkin vielä, ja makkarat pääsivät jälleen grillille ja muutamat Opel on Pop rantakassit siirtyivät oikeille omistajilleen. 

Kyllä tämä on yksi hienoimmista ja silmäniloisimmista tapahtumista jossa clubilaiset kokoontuvat tutustumaan, turinoimaan ja touhuilemaan… ja samalla myös yksi vauhdikkaimmista…  

Toiseen kilpailuun lähtöjärjestys määräytyi ensimmäisen kisan nopeimpien kierrosaikojen mukaan, joten ainakin meitä kiinnostavat neljä ensimmäistä ruutua miehitettiin samassa järjestyksessä kuin ekassa startissa. Sitten olikin aika valmistautua toiseen starttiin, ajokamppeet päälle ja line-uppiin, jossa taktiikaksi sovittiin yksiselitteisesti “ – kärkeen ja karkuun – “.
 

Samat valmistelut kuin ensimmäisessä lähdössä…. Punaiset valot … Esan auto liukuu eteenpäin … valot sammuu … ja taas mennään … ykkönen vaihtovaloille, kakkonen sisään… pääsen jo Esan rinnalle … peilejä ei juuri tarvitse katsoa, ei takuulla kukaan tule takaa … kolmonen sisään …. rintasin jarrutukseen …. mutkaan sisään rinta rinnan … nyt ei anneta periksi… mäen päälle rintasin …. alamäkeen ihan tasatahtiin …. Esalla sisälinja varikonmäkeen … ei uskalla pitää ulkolinjaa …. Esan konttiin kiinni …. Ulkokantilla Starletin peppu irtoaa …. Ei pysty vääntään sisälle .. pakko hiukan nostaa …. ulkona tilaa, kaasu auki … ei kerkeä rinnalle … sillan päälle kontissa kiinni…. Tarunmutka tulee silmille …. Nyt mennään poijjaat kovvoo … peileistä ei tarvii välittää… suolenkin hitaissa mutkissa ei kerkee kevyen Starletin ohitusyritykseen…. Lähtösuoralle kaikki peliin …. Koko rata on käytettävä… lähtösuoran jälkeen sisään kaiteen viereen … ei ihan noin läheltä ens kerralla … kun tuntui osuvan sisäkaiteeseen….  Uudestaan varikonmäkeen…. Nyt et kyllä karkaa siitä edestä …..  kolme- neljä kierrosta mennään sitten ihan rajoilla, mutta Esa saa aina suolenkin hitaissa mutkissa hiukan lisää eroa ….  Ei voi pysyä tätä vauhtia koko kisaa radalla…. Entäs sitten, kuukausi seuraavaan kisaan … ja jahtaus jatkuu … mutta kun ei niin ei …. Kakkosena taas maaliin.   

Autot parc ferme’en kautta pilttuuseen jäähtymään …. Pikkuhiljaa alkaa kaluston purku kotimatkaa varten, muun varikkoturinan ohella…. Tosin kuskilla tais olla vielä kierrokset sen verran päällä että ihan seurallisimmillaan heti kisan jälkeen en tainnut olla. 

Palkintojenjaossa kävin hakemassa kaksi kakkospyttyä, ja Matalamäki molemmat kolmospytyt. 

Ja kotimatkalla alkoi valmistautuminen neljän viikon päästä olevaan Alastaron päätöskisaan. Ahvenisto on tältä vuodelta ohi ja siitä ei sinällään enää tarvitse välittää.

Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen, kaksi hyvää lähtöä, kaksi hyvää kisaa … vaikka silti jäi kaivelemaan se yksi auto liikaa siinä edessä…. No, nyt on Starletin kotirata kisattu, tervetuloa Kadetin kotiradalle Alastaroon. 

Suuret kiitokset H:lle majoituksista sekä illanviettopaikan järjestelyistä sekä kaikille paikalla olijoille niin harjulla kuin kokoontumispaikallakin. Suuntaamme suunnitelmat jo kohti ensi vuotta ja uusia kokontumisia, tosin pohjoisen pienimuotoisempi syyskokoontuminen on vielä edessäpäin…ja loppuun ’toisinto’ viime vuodelta.