Mantan ilmestyttyä markkinoille vuonna 1970, se oli kiehtova ja upeannäköinen laite, erittäin hyvä ajettava ja varustetasojakin oli riittämiin ja mikä "tärkeintä", hieno kilpailija Ford Caprille.

Mantan moottorivalikoimahan ulottui 1,9 GT/E malliin, joka tuotti 105 hp. 1,9 SR sekä "tavallinen" 1,9 tuottivat 90hp, joka oli kyllä aivan riittävä useimille käyttäjille. (1,9 GT/E 11,5sek. 0-100km/h ja SR malli 12,6 sek.)

Mutta Ford oli rakentanut Caprin kuusisylinterisellä V- koneella ja opelilla ei ollut vastata siihen, koska vee konetta joka olisi konepellin alle suosiolla sopinut ei Russelheimin pojilta löytynyt. Ainoa kuusisylinterinen saatavana oleva kone olisi ollut Commodoressa suuren suosion saavuttanut moottori. (2500S/115hp, 2800S/142hp sekä myöhemmin 2800E/160hp)

Opeli päätti siis laittaa Mantaan nelisylinterisen moottorin...(muistathan, A-manta oli ennen A-asconaa...ascona siis perustuu mantaan.) Nic Heylen, kaveri joka pyöritti "TransEurop Engineering" nimistä firmaa (sijaitsi Belgiassa, lähellä Zolderia), halusi kuitenkin kokeilla kaikenlaista eksoottista ja hän saikin "päähänpinttymän" (oliskohan sukua...?) rakentaa kuusipyttyinen Manta. (Firman kilpurit olivat muuten erittäin suosittuja.)

Hän päätti istuttaa Mantan pellin alle Commodoren 142 heppaisen kaasutinversion. Apua projektiin (vihreää valoa) hän sai Antwerpenin GM "yksiköltä". Näin projekti TE2800 sai alkunsa . Mallin nimi juontaa siis TE eli Transeurop Engineerng nimestä ja loput 2800 siis kuutiotilavuudesta.

Malli ei siis ole manta vaan TE2800. Auton protoa rakenneltiin jo aikaisemminkin 1970 Opelin toimesta ! Siinä yksilössä koitettiin 2,5S 130 hp versiona, mutta 1973 tehtiin virallisesti ensimmäiset TE kappaleet myyntiin. Autot myytiin Irmscherin toimesta ja niitä valmistettiin ainoastaan 79 kappaletta. Viimeinen TE2800 valmistettiin kesällä 1975. Samalla A-mantan valmistus lopetettiin uusien B-mallin myötä.

Korisarja perustuu Steinmetzin valmisteeseen, ja ne laitettiin jotta autoon saataisiin mahdutettua alkuperäistä leveämmät 7x13 tuumaiset keveät ATS alumiinivanteet, sekä 195/70 R13 renkaat. Penkit tulivat Recarolta.

Jotta moottori saataisiin mahtumaan pellin alle piti jäähdyttimelle tehdä hieman tilaa, sekä kahdella kaasuttimella (Zenith 35-40) varustetun moottorin ilmanpuhdistinkotelon tuli myös mahtua pellin alle. Siksi peltiin piti tehdä lievä kohouma. (Häijyn näköinenhän se on.)

"Auto painoi kuusisylinterisellä koneella 1040 kiloa ja esim SR mallin paino oli 975kg." "Painojakauma mallissa oli 55,8 : 44,2 ja SR vastaavasti 53,3 : 46,7" Autossa on mm. muoviset puskurit. .

Jarruiksi tuli eteen jäähdytetyt 238 mm levyt ja satulat otettiin commodoresta samoin kuin kytkin ja vaihteistokin.

Takajarruiksi jäi samat 230 mm rummut kuin muissakin (1,6S-1,9GT/E) malleissa oli, keveässä autossa jarrut olivat enemmän kuin riittävät.

Auton suoritus/ teknisiksi arvoiksi T.E.E. ilmoitti seuraavaa:

Huippunopeus 207km/h

0-100 km/h 7,9sek. (Tässä tulee ristiriita "tehtaan" omien ilmoituksien kanssa, ilmeisesti takana jokin virallinen "kiertotie" nimittäin tehdas on ilmoittanut myös 8,7 sek. arvot. Välitys ei tiedossa, virallisessa paperissa "yllä kuvassa" ilmoitus on 7,9 sekkaa 3.18 välityksellä ! Todennäköisemmin autossa oli kuitenkin 3.44 välitys (joka oli myös mantan mm.SR välitysvaihtoehtona), ja 8,7 paikoillaan tämä 3.18 , tätä tukee myös alla olevat testitulokset.)

Ilmoituksia on myös kolmas versio jossa 0-100 taittuu 7,6 sekunnissa (huiput 206km/h) mutta mitä moottorille oli tehty (tai välityksille) ei ole tiedossa. (Lähde: Auto Motosport )

Seisova kilometri 29,2sek. Keskikulutus n 13L sadalle.

Harvinainen ja upea laite. Pitäisiköhän muuttaa oma manta tällaiseksi ;-)

Auto Motosportin testissä -74 Auton suoritusarvoiksi mitattiin 9,0 sek. ja seisova kilometri 30,2. Keskikulutus testissä oli 13,2 L/100km.

teksti :J

paluu...

PS. Laite ei ole Opelin virallisesti valmistama laite eikä käy Suomessa vertailukohteeksi moottorinvaihtoja suunnitellessa.