Kerronpa tarinan kaasutin kommelluksistani. (by Jukka T.)

Autossa oli tehtaalta lähtiessään sellainen mehumaijan kokoinen ja näköinen Zenith 35/40 INAT, automaattiryypyllinen kaasutin. Kilometrit olivat jättäneet jälkensä siihenkin ja vuosihuoltoon kuului säätö ja korjaussarjan vaihto. Aina setin jälkeen laite pelaisi tolkuttomista välyksistään huolimatta siedettävästi, joten käyttöauton käyttökaasarina puolusti paikkaansa erinomaisesti.

Oltiinpa sitten taas kerran koko suku isovanhempieni luona viettämässä jouluaattoa. Pakkasta tuollaiset parikymmentä ja heikompia lämmiteltiin oikein johdon kanssa ennen kotiin lähtöä. Olin tullut paikalle ensimmäisten joukossa ja pääsin siis lähtemään vastaa viimeisenä. Rekordhan on lämmin ja luotettava auto, joten mitään kummempia talvivarusteita, kuten hattua tai talvikenkiä ei tietenkään ollut mukana ja muutenkin, pyhätakki ei ollut niitä lämpimimpiä, eihän sitä lämpimässä autossa niin tarvi... Pöräytin siinä sitten rekun käyntiin ja lähdin kotimatkalle, kun tila antoi myöden.

Kaikki menikin hyvin, kunnes matkaa oli kertynyt sen verran, että auto alkoi lämmitä ja aloin potkia automaattiryyppyä pois päältä. Tasakaasulla ajettaessahan se oli päällä seuraavaan tankkaukseen saakka, ellei välillä olisi näpäytänyt poljinta. Nytpä ryypyn myötä poistui myös veto ja lopulta hurjasta pumppaamisesta ja kikkailusta huolimatta myös käynti. Sain auton rullattua linja-auto pysäkille ja tuuria lisäsi vielä sekin, että tien toisella puolella oli huoltoasema (siis sanan varsinaisessa merkityksessä). Huonoa tuuria oli sitten se, että jouluaattoiltana klo 23 se oli tietenkin kiinni. Lisää huonoa tuuria oli siinä, että elettiin aikaa ennen ensimmäistä kännykkääni ja siinä, että kaikki muut samasta pihasta lähteneet 11autoa olivat jo menneet sen pysäkin ohi.

Oma apu - paras apu oli siis mottona, kun kurkistin konepellin alle. Zenith on tehty etelän olosuhteisiin, se ei hengitä pakkasilmaa. Asia oli varmistettu useaan kertaan ilmanpuhdistinkotelon imutorven ohjainläpän katkenneen käyttövivun kanssa kikkailtaessa. Imuilman esilämmitysletku olikin hapero, mutta ehjä ja paikallaan. Kaikki letkut ja johdot olivat paikallaan, bensaa oli tankissa ja sitä tuli kaasarille, samoin akussa virtaa ja sitä tuli tulpille. Hmmm...

Vallinneissa olosuhteissa (-20 °C, pyhävaatteet, ei valoa) asialle ei juurikaan ollut tehtävissä mitään, joten liftasin kolmannen ohi kulkeneen auton kyytiin (n. 1/2 tuntia, ne kaksi ensimmäistä olivat vartioliikkeen autoja). Kaveri vielä auttoi työntämään auton tien yli huoltiksen pihaan. Arjen valjettua soittelin huoltoasemalle ja sovittiin korjauksesta. Kerroin auton sammuneen kaasutinvian takia. Kuullun ymmärtäminen ei ilmeisesti silloinkaan ollut huoltamoiden leipälaji, koska tulpat ja kärjet oli vaihdettu, vaikka auto olikin lähtenyt pihalta käyntiin. Ajelinkin siinä muutaman viikon tyytyväisenä, kunnes sama vika iski päälle uudestaan. Nytkin pääsin rullaamaan auton huoltiksen (eri paikka) pihaan ja kerroin seikkaperäisesti mitä oli tapahtunut ja mitä oli tehty. Taaskin yön yli ulkona ollut auto lähti avaimesta käyntiin ja nyt kaasaria korjattiin uusilla tulpanjohdoilla ja virranjakajan kannella. Koska vika kuitenkin oli selkeästi polttoaineensaantiin liittyvä, käännyin tutun kaasaripajan puoleen, joka tarjosi ensimmäiseksi vaihtoehdoksi Weber-korvauskaasutinta, toiseksi vaihtoehdoksi uutta Zenithiä ja vian etsimistä vasta viimeisenä vaihtoehtona.

Koska Weberi oli tuolloin hinnaltaan n. 1/3 Zenithistä ja kolmannesta vaihtoehdosta ei annettu kustannusarviota eikä kuntoontulemistakuuta, päädyin Weberiin, joka itseasiassa osoittautuikin Solexiksi.
Uusi kaasutin asennettiin paikalleen, kaasuvaijeri viriteltiin tukien ja vipujen kanssa toimimaan Solexin kyljessä ja kolmannen säätökerran (2 kk) jälkeen autolla pystyikin jo ajamaan, kunhan muisti olla painamatta kaasua pohjaan. Pari säätöyritystä myöhemmin (1/2 vuotta) kaasun sai jo painaa pohjaankin, kunhan sen teki riittävän hitaasti. Ainoa ero puolikaasulla (vain 1. kurkku käytössä) ja täyskaasulla oli ääni ja polttoaineen kulutus. Huippunopeudessa oli huima 5 km/h ero ja täyskaasullakin jäätiin entisestä 15 km/h. Siis auton oman nopeusmittarin mukaan. Kiihtyvyydestä tuskin kannatti edes puhua...

Kun asian kanssa oli riittävän kauan tuskailtu, löytyi sitten puoli vahingossa korjaaja, joka otti vanhan Zenithin pöydälle ja löysi, jo toisella purkukerralla, erikseen yksilöimättömästä kaasarin rungossa olevasta käyrästä polttoainekanavasta tiivistekumimurun, joka asennostaan riipuen päästi polttoaineen virtaamaan tai sitten ei, samoin paineilman, mutta ei rautalankaa, jolla kokeilemalla vika siis löytyi. Hyvä hyvä, huusin minä ja taputin pieniä karvattomia käsiäni yhteen. Orggis kaasari paikalleen ja taas voi painaa kaasun pohjaan ja auto jopa kiihtyykin, tosin huipuista puuttui vielä 5 km/h, mutta onhan autollekin tullut ikää ja kilometrejä lisää.

Tämä kaikki siis vuosia ennen nykyistä projektia, jossa Rekord sai mm. uuden maalipinnan. Edelleen tuon Zenithin vivusto on varsin väljä, eikä toki kunto muutenkaan uuden veroinen, mutta kaikista kokeilemistani Opelin cih+kaasutin+automaatti yhdistelmistä parhaiten toimiva. Tarpeettomana siis n. 40 tkm ajettu ehjä Solex-kaasutin, tarviiko joku...vaihdetaan Zenith kaasuttimeen tai sellaisen varaosiin, kaikki huomioidaan. T.Jukka. Paluu.