Huomasit varmaan että historiassa mainittiin aina silloin tällöin jokin konseptiauto ilman senkummempia esittelyitä? Sanan konseptiauto voisi tulkita tutkielmaksi joita suurelle yleisölle näytetään jotta tiedetään reaktiot, tai

kun halutaan esitellä missä ollaan esimerkiksi tulevaisuuden

suunnitelmissa vaikkapa vaihtoehtoisten polttoaineiden suhteen, turvallisuuteen liittyvissä asioissa tai muotoilun puolesta, tai ihan vain suunnittelutiimin fiilistelyn johdosta. Opelin kohdalla joka tapauksessa kehityksen kärjessä ja edellä muita.

Suunnittelua ja testaamista on tietysti ollut aina. Jostainhan idean linjalle päästäkseen täytyy syntyä, ja mistä tietäisi että miten ne toimivat tai kestävät ellei pääse kokeilemaan eri olosuhteita.

Katso video autosta yllä
 

Vuotta myöhemmin oltiin jo tehty tehokkaampi 4.5 litrainen menijä jolla osallistuttiin mm. Ranskan Lyonissa järjestettävään autokilpailuun.

Oheinen kuva  kertoo hieman minkälaiseksi 1900 luvun alussa muotoiltiin aikanaan kilpa-auto. Pitkuliini jossa ohjaamo takana. Vähän niinkuin ensimmäiset formulat joitain kymmeniä vuosia myöhemmin. Kuva on vuodelta 1904.
Vasemmalla on vauhdikkaan oloinen 1913 vuoden entisöity Grand Prix race car kilpuri 4-sylinterisenä 4 litran moottorilla 16 venttiilisenä ja 90 hevosvoimaa tuottavana tehopakkauksena.
 

 


Samalla oltiinkin jo aikaa edellä kun yli 12 litrainen monsterimoottorillinen Opel 1913/1914 260h.p valmistui. Autoa on valmistettu ilmoituksen mukaan yksi kappale.

Kuvassa auto Schauinslandin mäkikisassa 1924. Auton huippunopeus oli huimat 228km/h. Autoa siis käytettiin pitkään valmistumisvuoden ja kuvanottohetkien välin perusteella.
 

Toisessa kuvassa on taas urheilulliset Opelit kohtaavat vuosikymmeniä myöhemmin.
 

Tässä 'lehtisammakon' esittelyä vuonna 1924. Tällä 1920 avatulla Opelin 1.5 km pitkällä testiradalla pystyttiin testaamaan jo 140km/h nopeuteen yltäviä ajoneuvoja.

Autoista haluttiin siis saada nopeita jo tuolloin. Tuona aikana ei pelkästään autojen 'rakentelu' ollut monen nuoren miehen unelma, vaan myös raketeista innostuneita löytyi paljon. Sopivasti asioista kiinnostuneiden päiden kolahtaessa

yhteen voi seuraukseksi tulla mitä vain. Kuten vaikka parit raketit 14ps tyyppiseen Opeliin..Rakettien sytyttyä kuljettajana toiminut Kurt Volkhart luotsasi rakennelmaa eteenpäin. Rakettien pauhunaa, keltaisia liekkejä, valtaisa savupilvi ja Opel 'syöksyi' kohta pilvestä esille. Se ei kuitenkaan liikkunut kovin hyvin, ehkä 150 metrin matkan suunnilleen kävelynopeudella, ja rakentelijat eivät oikein tienneet itkeäkkö vaiko nauraa.  Fritz von Opel tietysti halusi merkillensä julkisuutta ja kohta seurauksena oli RAK1, rakettimoottorillinen auto.
 

Autoa testattiin vuonna 1928 ja se saavutti jo yli 100km huippunopeuden todistaen samalla rakettiautokonseptin toimineen. Pari kuukautta myöhemmin toukokuussa 23 pv 1928 24 raketilla

varustettu RAK2 saavutti yli 230km/h huippunopeuden.  von Opel halusi ajaa sitä itse ja sanoi ennätystuloksen 238km/h ajettuaan kutakuinkin suomennettuna:

"Pystyin juuri ja juuri pitämään auton radalla. Tuntui että rata sulkeutui edessäni, näin tuomarin, koppeja, autoja parkkeerattu oikealle puolelleni. Auto veti minua niitä kohti. Aloin ohjaamaan takaisin vasemmalle jottei se osuisi mihinkään, aloin menettämään hallinnan, onko tämä loppu? Vihdoin, onnistuin taas saamaan hallinnan"

Huhuh,  melko  kyydin  oloista.  Katsotaas vielä pikku video aiheesta.

Fritz von Opel, joka oli siis Adam von Opelin pojanpoika piti selkeästi vauhdista. Ei kuitenkaan ehkä ihan yhtä paljon kuin Volkhart joka jatkoi rakettiautojen ja pyörien parissa toisin kuin von Opel. Hän ei itse enää kokeillut rakettiautoja. Von Opel piti hallussaan nopeusennätystä jonka hän saavutti RAK2 autollaan aina vuoteen 1934 saakka.

Mielenkiinto alkoi  suuntautua myös ilmojen halki ja Friedrich Sanderin, Saksalaisen pyroteknikon kanssa aloitettu yhteistyökuvio vei  miehet  kohta  halki  ilman  ja  eipä  aikaakaan  kun  pari  raketteja

asennettiin lentoliukukoneeseen mutta Opel ei sitä kuitenkaan pääsyt testaamaan. Jatkoa kuitenkin oli tuleman. RAK1 lentokoneprojekti oli kohta valmis testilennolle.    Opel  lensi   koneella   Syyskuun  30

1929 kaksi mailia, n. 1.5 minuuttia ennen  peräkkäin sytytettyjen rakettien polttoaineen loppumista. Raketteja oli kaikenkaikkiaan 16 kappaletta joista osa jäi testilennon aikana syttymättä.

Opel antoi käytettäväksi myös Motoclub mallinsa rakettikokeilulle ja Sander testasi 3 raketillansa varustettua moottoripyörää 1929. Kohta tämä jälkeen Otto Lührs ajoi MotoClubilla joka oli varustettu 14 raketilla.
 

Ennen sotia valmistettiin monia Opel malleja, osa vain hetken tuotannossa, osaa käytettiin koeautona ilmeisen pitkäänkin. Avoja, Roadstereja, Coupeja, limosiinejä ja monia muita   hienoja   ajoneuvoja  sai  alkunsa,  mutta

lähes yhtä moni ellei useampi niistä on jo tuhoutunut. Muotoiluun ja tekniseen kehittelyyn on käytetty aikaa jo tuolloin, ja silmää on löytynyt, ainakin omasta mielestä, erinomaisesti. Siitä todisteena nuo hienot 20- tai 30 luvun Roadsterit tai muut, kuten yllä oleva 1929 vuoden 16/16hp. Ne saattavat näyttää yhtälailla samankaltaisilta joidenkin muiden mallien kanssa, mutta kun katselee jäähdyttimiä, vararenkaiden tai valojen sijoitteluita, yksityiskohtaisesti ovenkahvoja maalausteemaa tai astinlautoja, tai oikeastaan mitä tahansa,  huomaa äkkiä ettei ne olekkaan nyt niin samanlaisia..

Mukaan mahtui vesi-esteitä ja erilaisia  epätasaisia pintoja. Testiradasta oli autojen kehittelyssä niin paljon hyötyä,   että   se   kävi

kohta auttamatta pieneksi eikä enää pysynyt kasvavan kehityksen mukana. Jälleen jouduttiin suorittamaan yleisillä teillä testejä jotka kuitenkin alkoivat käydä mahdottomiksi yhä kasvavamman

automääränkin johdosta. Taatakseen tulevienkin Opel mallien ajomukavuuden sekä turvallisuuden mahdollisimman hyväksi,  insinöörit suunnittelivat uuden testikeskuksen Dudenhofeniin, alueelle jossa sijaitsee testikeskus yhä edelleenkin.

1964 tehtiin ensimmäiset suorat törmäystestit, nykyään hyvinkin tutut ja tarkkaan seuratut. Testit suoritettin vanhalla testausalueella kauko-ohjatuilla autoilla Rüsselsheimissä.
 

Epäsuorana tapana voisi sanoa vaikka viereisen kuvan Kadetin 'selviytymistestiä' mäkisessä kaadossa.. Tällaiset pyöritystestit Opel aloitti 1962 Kadetin kanssa Bochumissa.

1966 uusi Dudenhofen testausalue avattiin ja ensimmäiset testit siellä voitiin suorittaa.

Rekord C testattavana. Testien perusteella kehitettiin korirakennetta ja mm. uusi -67 esitelty turvallisempi ohjaus-
pyöräkokoonpano.

Suunniteltaessa täytyy ensin tietty olla idea, tai tarve, tai tarve ja sitten idea :-). Idea joka syntyy jostain hahmotelmasta tai vaikka ihan sattumalta.

Suunnittelija  voi löytyä autotehtaan 'sisältä', tai

saatetaan pyytää jotain tunnettua autosuunnittelijaa muokkaamaan annetuilla kriteereillä kori, tai joku voi vaikka suunnitella mallin ensin ja tarjota koria sitten tuotantomalliksi autotehtaalle jonka alustaa on hyödynnetty mallineen teossa. Tai tehdas voi tehdä yhteistyötä jonkin koritehtaan kanssa ja tarjota alustan tekniikan ym. tarvittavan erikoisen tuotantomallin tekemiseksi.

Pietro Frua esimerkiksi suunnitteli Opelin pyynnöstä Kadett A mallin pohjalta viehkeän ja eksoottisen avomallin joka olisi voinut olla hyvinkin suosittu malli vastaamaan esimerkiksi nykyäänkin kovin suosittuun Karmann Ghian

Volkswageniin. Oheista autoa valmistettiin 1964 kaksi ajokelpoista kappaletta. Vaikkei tätä keulasta hieman aikakauden Fiatiin ulkoasultaan viittaavaa menopeliä valmistettukkaan enempää, vuonna 1957 syntynyt päätös antifolkkarin tekemisestä kyllä kannatti. A-Kadetin 1.5 miljoonaa testikilometriä joista liki 85% 30 käsintehdyllä kappaleella loi sellaisen tarinan jolle ei loppua ole tullut oikeastaan vieläkään uusiutuneiden mallien kera.

Harvinanen on myös Alfredo Vignalen malli Kadett Vignale. Kyseisen herran meriittilistalta löytyy mitä mielenkiintoisimpia

Nopea rata vaatii nopeita autoja. Jotenkin niin ajattelivat innostununeet Opel insinöörit joka päättivät rakentaa testiauton testatakseen alustoja uudella valmistuvalla testirata-alueella.

Rata mahdollisti nopeuden joka ylitti 220km/h joten alustan toimintoja voitiin lähitulevaisuudessa alkaa kehittelemään erinomaisissa asetelmissa. Tarvittiin siis toimiva alusta jolla pystyi ajamaan 220km/h tai ainakin lähes.

No, täytyihän testiauton ulkomuodon olla sellainen jolla mahdollistetaan myös 220km/h jotta niitä alustoja pääsisi tositoimissakin todella testaamaan.

Eikä haittaa vaikka se näyttäisi menevän senverran vaikka paikallaan? Eli siis tarvittiin korkeisiin nopeuksiin yltävä testipenkki korkeiden nopeuksien käsiteltävyystestejä varten.

Syntyi 4-kaasuttimella varustettu 1.9 litrainen 125-128hp tuottava  n. 210km/h nopeuteen yltävä kokeiluauto. Auto esiteltiin yleisölle syyskuussa 1965.

Auton käyttötarkoitushan oli testaus ja potentiaalia oli vielä jätetty nopeudenkin osalta. Tehoa kerrottiin testikäytössä otettavan tarvittaessa lisääkin.

Auton suosio suurelle yleisölle oli suuri. Sitä odotettiin innolla tuotantoon saakka. 3 vuotta myöhemmin tämä Stuttgartin yliopistolla

tuulitunnelitesteissä muotonsa saanut auto esiteltiinkin tuotantomallina ja sitä myytiin hieman yli 103 000 kappaletta

Kuvassa:
Korkeita ajo-
nopeuksia varten raken-
nettu testipenkki testissä.
4-30% nousut mahdollistivat hyvät kytkin ja

Auto oli myös hyvä vaihtoehto monenlaiselle tulevaisuuden suunnittelun edistämiselle ja siitä muokattiinkin tulevaisuudessa mm. dieselmoottorinen sekä sähkökäyttöinen ajoneuvo eri testejä varten.

1968 - silloinen liikemies ja kilpa-ajaja Erich Bitter kutsuttiin ajamaan Opelille uutta Rekordia 150 hevosvoiman moottorilla ja hän ajoikin autolla lähes ylivoimaisesti muihin kilpakumppaneihinsa nähden. Tulokset kertoivat sekä kuskin että auton

Tämä kaksipaik-
kainen Coupe oli tarkoitettu tulevaisuuden Opelien suun-
nan näyttäjäksi.
Autoa ei suun-

niteltu sarjavalmistukseen. Konsepti rakennettiin lyhennetylle Diplomatin alustalle. Diplomat oli tarkoitukseen mitä mainioin, olihan se erillisripustetulla De Dion taka-akselistolla ja V8 moottorilla varustettuna erinomainen pohja urheilulliselle Coupelle.

Opelin suunnittelutiimi onnistui erinomaisesti halutessaan auton kohdalla esitellä lahjojaan ja unelma-auto jota kutsuttiin 'Styling CD' nimellä, sisälsi monia ennenäkemättömiä yksityiskohtia. Sisäänpääsy tapahtui matkustajan katto-osan ja ohjauspylvään sekä ohjauspyörän

liikkuessa hydraulisesti ylös pois tieltä. Istuimia ei voinut siirtää eteen eikä taaksepäin, mutta polkimet, säätimet ja hallintalaitteet sekä kojetaulu oli siirrettävissä halutulle etäisyydelle kuljettajasta. Asiaan kuului myös mm. ilmastointi joka oli varustettu ilmanpuhdistimella ja -kostuttajalla sekä termostaatilla.

Opelin suunnittelutiimi Frankfrutissa 1969 esitellyn Opel CD konseptiauton rinnalla. Itse auton suunnittelija Chuck Jordan on kolmas oikealta.

1970 - Frua, Italialainen suunnitteluyritus rakensi Styling CD:stä hieman käytännöllisemmän version saman vuoden Frankfurtin autonäyttelyä varten.

Vaikka CD:n vastaanotto oli sensaatiomainen, Opel katsoi autonvalmistuksen tulevan kuitenkin liian kalliiksi eikä kumpikaan ylläolevista päässyt tuotantoon saakka.

1969 - Opel Aero GT. Edellisvuonna esitelty Opel GT oli saavuttanut jo suuren suosion luotettavuutensa sekä kiehtovan ulkoisen olemuksensa johdosta. GT synnytti keskustelua ja kiinnostusta mallin avoversion

saatavuudesta siinä määrin että Opel katsoi olevan aiheellista tehdä tutkielmaa asian tiimoilta.

Auton katon voi irroittaa ja säilyttää kätevästi takaosan kannen alla. GT:n yhtenäinen suojakaari on rakennettu myös Aero versioon ja se jää paikallensa matkustajien suojaksi vaikka katto-osa poistettaisiinkin.

Autossa on kevytmetallivanteet ja levennetty raideväli. Autosta ilmoitettiin myöhemmin ettei sitä toistaiseksi aiota ottaa sarjatuotantoon, johon se myöskään ei lopulta päätynyt.

Aero GT 1969

Mantaa suunniteltiin alunperin Kadett linjalle, se olisi voinut olla vaikka Kadett Olympia. Kun katselee kyseisiä kuvia ja miettii niiden savimalleja huomaa alemman kuvan muistuttavan yllättävän paljon CD:tä, tai ehkäpä seuraavaa mantaa.

Samaa linjaa noudattavat alla olevat Monzaan pohjautuvat luonnokset. Autoista on havaittavissa myös suuntaa Chevroletin puolelle. Kuvissa kuitenkin tulevien Monza-Senator mallien esikuvat.

1972 - Dudenhofenissa oli kesäkuussa ajot joissa ajettiin 52 tuntia ja 10.000km matka 199.88km/h keskinopeudella.

Ajoautona oli maailmanennätys-
autoksi päässyt modifioitu Diesel GT tulevan Rekord mallin muutetulla 2.1 litraisella turboahdetulla 95hv moottorilla.

GT:tä käytettiin myös sähköautokokeilun pohjana. Kokeet jatkuivat aika-ajoin, ja jatkuvat yhä edelleenkin. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan kaiken kansan ulottuvilla olevaa edullista pitkän

Lopetettuaan ajamisuransa Bitter alkoi suunnittelemaan omaa autoa, ja voitettuaan Porcheja 'Taxi' Opelilla hän näki sen alusta, voimansiirto ja moottoriratkaisut vallan soveliaiksi suunnitelmiinsa. "I want a beautiful, fast car, but I also want to get in it and drive away."

Bitter päätti lähestyä Opelia asian tiimoilta, ja hänen ei koskaan tarvinnut katua sitä päätöstä. Oli syntymässä Opel Bitter CD, malli jonka alusta oli styiling CD:stä napattu lyhennetty Diplomatin pohja ja V8 moottori. Muotoiluvaikutus oli vahvasti samaa perua, olihan aiempi Opelin

Bitter CD mallia rakennettiin vuodesta 1973 vuoteen 1979. Vuosien varrella malliin tehtiin hyvin pieniä muutoksia ja autoja rakennettiin yhteensä 395 kappaletta.

Bitter valmisti myös muita malleja ja hedelmällisen yhteistyön johdosta 1977 esitellyn Senator ja Monza mallin alustaan sekä tekniikkaan pohjautuva uutuus alkoi kehittymään Bitterin

SC Coupé 1979 Prototyyppi.

Mallin alku juonsi korin muotoilun osalta niinkin pitkälle kuin 60 luvun loppuun jolloin Bitter teki ensimmäiset luonnokset autosta. Lopullisen silauksen auton muotoilulle antoi Opel suunnittelijat ja auton muotoa viimeisteltiin Pininfarinan tuulitunnelia apuna käyttäen.

1983 Bitter SC

Bitter SC mallia myytiin alkuvaikeuksien jälkeen vuodesta 1981 vuoteen 1986. Malliston piti laajeta vuosien varrella mm. neliovisella versiolla sekä 3.9 litraisella avoversiolla jota sai lopulta 21 kappaletta 1985-1986 välisenä aikana.

Avon korimuutokset teki yritys nimeltä Keinath. Neliovista myös 3.9 litraisena saatavaa Sedania tehtiin yhteensä viisi. Suunnitteilla oli myös malli Bitter Rallye jonka tuli pohjautua Opel Mantaan. Autosta esiteltiin tutkielma vuonna 1984. Bitter teki myös Aero Kadetista levitetyn version.

Valokeilassa turvallisuus. -70 luvulla jatkui aiemmin aloitettujen turvatestien myötä auton kokonaisturvallisuuden parantaminen ja se oli asia johon autotehtaat panostivat ja alalla tapahtui kovaa kehitystä. Oli olemassa kuitenkin

'vaara' että aikakauden yleisnormien mukaan turvallinen ajoneuvo olisi ennen pitkää ollut massiivinen ja kallis ajoneuvo jolloin keskiluokan kokoisen ajoneuvon kehittäminen olisi voinut tapahtua paljon hitaammin.

Tästä syystä Opel päätti käynnistää Dudenhofenissa onnettomuustutkintaohjelman jossa tehtiin mm. kolaritestien
		perusteella yksityiskohtaista tutkimusta jotta se saisi rakennettua turvallisuusajoneuvon joka vastaisi nykyistä mallistoa ja varmistaisi tulevaisuudessa myös kevyemmän luokan turvallisuuden.

1974 - OSV 40 (Opel Safety Vehicle) Vapaasti suomennettuna, Opelin turvallisuusajoneuvo esiteltiin Lontoossa pidetyssä turvallisuusautokonfrenssissa. Auto on Kadett-C mallista rakennettu paranneltu ajoneuvo joka oli erinomainen vaihtoehto jo hyvien ajo-ominaisuuksiensa johdosta joka sekin parantaa turvallisuutta vähentämällä onnettomuuksia. Rakenneratkaisut olivat ajatellut 50km/h nopeudessa tapahtuvaa nokkakolaria ajatellen. Mielenkiintoista nähdä että joskus suomessa kiellettyä toista lisäjarruvaloa suunniteltiin tuotantoon jo 70 luvun alussa ;-)

1975 - Visioita visioita. Liekö suunnittelijoiden mielessä vaikuttanut aiemmin esitelty Styling CD ja Opel CD (Bitter) koska nyt esiteltiin hyvin paljon samoja ominaisuuksia ja muotoilua noudattava mutta kuitenkin täysin uusi kokeiluauto.

GT 2 oli varustettu mm. liukuovilla, auton ympäri kiertävillä vaahtomuovisilla suojapuskureilla, täysilmastoinnilla, sähkölämmitteisellä etu- ja takalasilla, mittaristo oli tietokoneohjattu elektronisella numeronäytöllä ym. Jatkuvasti näkyvissä olevien tietojen kuten auton nopeuden, moottorin käyntinopeuden, jäähdytysnesteen lämpötilan ym. lisäksi tietoja voitiin saada esim. moottoriöljyn määrästä.
 

1987 - Omega 3000 perustuva BITTER Type III olisi voinut toteutua, mutta liian kalliit kustannukset sillä hetkellä aiheuttivat projektin hautaamisen.
 

Opel Lotus Omega. - Tämä 377 hevosvoimainen 3.6 litrainen 24 venttiilinen kahdella ahtimella varustettu malli oli tuotannossa vuosina 1990-1993. Auto valmistettiin käsityönä Lotuksen toimesta.

Omegasta tehtiin  muitakin pienempieräisiä erikoismalleja kuten Evolution 500, jolla auto saatiin luokiteltua mukaan DTM ratasarjaan.

1993 Aloitettiin Astra F Cabrion valmistus. Auton teki Opelille Bertone, jonka kanssa yhteistyö on jatkunut jo uudelle vuosituhannelle saakka jolloin muun muassa G Astra Cabrio on esitelty kansalle.
 

1994 - Opel Omega MV6 malliin pohjautuva BITTER Berlina. Myöskään tämän mallin aloitusta ei aloitettu vaikka kiinnostus turboahdetulla V6 moottorilla olevaan tutkielmaan oli kova.

1995 - Opel MAXX, alle 3 metrinen pikkuauto joka on suunniteltu turvalliseksi pieneksi monikäyttöautoksi joka voidaan räätälöidä asiakkaiden tarpeiden mukaan.

Tämä tulevaisuuden kaupunkiauton rakenne poikkeaa perinteisestä mm. muotoillusta alumiinistä turvakehikon kaltaisesti yhteen hitsattuna. Etuna kierrätettävyyden lisäksi mm. alhainen 600kg paino ja sitäkautta vielä pienempi polttoaineen kulutus. Genevassa -95 esiteltiin myös Team Rosbergin DTM Calibra.

 

1997 - Opel Signum konseptiauto esitellään. Auto sisältää monia tulevaisuuden visioita kasaustekniikan sekä muotoilun osalta niin sisätiloilta kuin ulkoisestikin. Samana vuonna

väläyteltiin myös City Trakker tutkielmaa joka oli käytännössä uusi Astra maastokorkeuteen korotettuna.

1999 - G90 on erinomaisen aerodynamiikan omaava 0.22 ilmanvastuskertoimella oleva Astra kokoluokkaan kehitysversio alumiinin ja magnesiumin avulla rakennettuna. 1.0 litraisen auton, joka muistuttaa venytettynä hyvin paljon

2000 - Snowtrekker on kiintoisa 150 hevosvoimaisella moottorilla varustettu nelivetoinen konsepti. Samana vuonna Opel osallistuu DTM kisoihin 460 hevosvoimaisella DTM Astralla.

'Hydrogen1' esitellään.  'Fuel Cell', askel kohti vaihtoehtoista polttoainetta. (vas:Hydrogen3) kts. video
2001 - Astrasta esitellään X-treme katuautokonsepti. Samana vuonna Signum2, alumiini V8 moottorilla varustettu jatko-

Auto sisältää monia erikoisuuksia jotka edustavat kaikki nykyaikaa ja tulevaisuutta ja lähitulevaisuutta navigointilaitteesta lämmityslaite-infonäytön kääntörullatoimintoja myöden.

Opel Frogster - Yhtä vihreä kuin 1924 esitelty 'Lehtisammakko' on sekä roadster, avo- että pikku pick-uppi yhtäaikaa. Rullattavalla katolla varustettu pikkuauto pitää sisällään 58hv 1.0 litran ECOTEC moottorin ja easytronic-vaihteiston.
 

2002 - AUTOnomy  ensimmäinen auto jossa FuellCell tekniikkaa ei sisällytetä jo olemassa olevaan autoon, vaan rakennetaan kokonaan uusi auto uuden tekniikan ympärille. (vasemmalla)

Oik: Consept M esitellään Genevassa. Autossa esitellään 1.6 litrainen vaihtoehtoinen voimanlähde, 150 hevosvoimainen maakaasulla käyvä turbomoottori joka antaa autolle 200km huippunopeuden.

Astra OPC ja Astra OPC Caravan,

Astra OPC

200hp Turbomallit jatkavat aloitettua OPC linjaa aiemmin esiteltyjen vapaastihengittävän Astran sekä ahdetun Zafiran jälkeen. Lisäksi esitellään Astra CNG (Compressed Natural Gas) 1.6l 97hv 140nm.

2002 esiteltiin myös Eco-Speedster sekä 175hp Corsa OPC tutkielma.
 

2003 - GTC Genève konsepti.  Opel väläyttelee Geneven autonäyttelyssä tulevaisuuden ennakkonäkymiä.

Frankfurtissa Opel esittelee lisää tulevaisuuden suuntia upealla konseptiautolla joka on saanut nimekseen Insignia.

2004 - Trixx - Opel esittelee todellisen kompaktiauton. Kahden ihmisen ja heidän matkatavaransa, kolmen aikuisen ja yhden lapsen tai vaikka yksin kuljettajan liikuttamiseen tarkoitetun auton mitat ovat ainoastaan pituus x leveys x korkeus: 3.04 x 1.66 x 1.57 metriä. Sähköisesti sivuun liukuvat ovet, kaksi oikealla ja yksi vasemmalla puolella mahdollistavat helpon sisäänkäynnin autoon.

Combo Outdoors tutkielma - Sporttisen ulkoasun ja värin omaava 5 paikkainen 100hv 1.7 CDTI moottorillinen off-road vaikutteinen auto 16" vanteineen perustuu Combo tavara-autoon.

Pariisin autonäyttelyssa 2004 on esillä Astra GTC, Astra GTC-panoraamatuulilasilla sekä Astra HPC (Astra High Performance Concept) Panoraamatuulilasillinen GTC tuo mukanaan kokonaan uutta avaruutta ja näkyvyyttä auton ohjaamoon.

Astra HPC paljastaa piiloitetut voimavarat jotka on valjastettu jo tuotanto Astran Turbomalleihin 200hp ja 262nm lukemin. HPC tuottaa 240hp/310nm ja saavuttaa kolmiovisena n. 240km huippunopeuden kiihtyvyyden ollessa perinteisenä 0-100km/h ilmoituksena reippaasti alle 7 sekuntia.

Kelpaisiko?

Tässäpä vielä video siitä kuinka nykyään tehdään automainos.